Minulla ei ole ollut juurikaan tapana kirjoitella yleisönosastokirjoituksia, mutta Lahden taideinstituutin lakkauttamisprosessin vaiheet saivat minut niin pahalle päälle, että päätin kirjoittaa Etelä-Suomen Sanomiin närkästykseni näkyviin. Koulun oma käyttäytyminen on ollut mielestäni pöyristyttävän häpeällistä. Lauantaina tämä sitten ilmestyi:
Lahtiko kulttuurikaupunki?
Järkytyin kovasti, kun kuulin viime maanantaina, että Lahden ammattikorkeakoulu on itse päättänyt ennenaikaisesti lahdata Lahden taideinstituutin. Näinhän opetus- ja kulttuuriministeriö on taidekoulutuksen supistushankkeissaan esittänyt, mutta olisin luullut Lahdesta löytyvän jonkinlaista taistelutahtoa. Syitä nimittäin olisi.
Jo neljäkymmentä vuotta toiminut Lahden taideinstituutti on yksi Suomen maineikkaimmista taideoppilaitoksista, ja koulu on aina onnistunut tuottamaan valtakunnallisesti menestyneitä taiteilijoita. On syntynyt voimakas perinne, ja kun sellaisen kerran katkaisee, on sen palauttaminen mahdotonta.
Lahti on yrittänyt menestyksekkäästi profiloitua kulttuurikaupunkina, ja tässä prosessissa Lahden taideinstituutti on näytellyt keskeistä roolia. Minunkin kulttuurimatkani Lahteen ovat yleensä kietoutuneet instituutin ympärille – aikoinaan sen monivuotisena opettajana ja sittemmin muun muassa retkinä Lahden taidemuseoon, jossa instituutin vanhat opiskelijat ovat usein esiintyneet, niin kuin nytkin moni nuori taiteilija hienossa kuvanveistonäyttelyssä Uusi veistos.
Lahden taideinstituutti on itse asiassa ehkä Suomen paras AMK-tason taideoppilaitos. Sen menettäminen olisi sekä paikallinen että valtakunnallinen tappio. On mielestäni häpeällistä, että ammattikorkeakoulun johto itse ei tajua sitä, minkälaisen aarteen se omistaa.
Luovuttamisen sijaan Lahdessa on ryhdyttävä kunnon taisteluun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti