Luettua 59: Harri Larjoston unet

Harri Larjosto: Harri Larjoston unet. Taide 2010. [Jälkisanat Katja Valli]

Mainittakoon heti, että kriitikon roolissa en tähän kirjaan oikein voi suhtautua. Silloin, kun Harri Larjosto (s. 1952) sen ensimmäistä kertaa kasasi, toimin Kustannus Oy Taiteen kustannusjohtajana ja olin jo päättänyt kirjan julkaista, mutta eihän firmalla ollut rahaa. Lisäksi esiinnyn kirjassa unihahmonakin, mikä tietenkin imartelee minua, vaikka muutunkin unessa jättimäiseksi pimpsaksi.

Kuluneet vuodet kuitenkin näyttävät, että oikea asia ei mihinkään vanhene. On hienoa, että tämä saatiin vihdoin ulos. 

Larjoston bisarreissa unissa seikkailee paljon taidemaailman hahmoja: kollegoita, kuraattoreita ja museoihmisiä. Aika usein taiteen yhteydessä puhutaan unen logiikasta, ja tässä on nyt tarjolla sitä materiaalia aimo annos. Asioita voi lähestyä eri tavoin, mutta tärkeää on se, että ihan oikeaa raakamateriaalia on tarjolla. Jälkipuheen kirjoittanut unitutkija Katja Valli lähestyy unia sellaisella ei-niin-psykoanalyytisellä tavalla, joka miellyttää ja myös osin helpottaa varmaan montaa lukijaa. Ei siihen tulkintasioon kannattaisi ehkä liikoja satsata. Minulla on sellainen tunne, että esimerkiksi Freudin kautta sitä vain eksyy helposti johonkin dogmaattiseen hetteikköön.

Mutta ryhdyin kyllä kiinnittämän omiinkin uniini heti enemmän huomiota. 

Larjoston kirja on myös kelpoa kirjallisuutta. Tämä vahvistuu myös hänen tuoreessa näyttelyssään, johon kohta palaan.