Keskiviikkona pääsin taas pitkästä aikaa käymään taiteilijan työhuoneella. Olen joskus todennut, että sliipattujen ja tarkkaan harkittujen näyttelyiden sijaan kävisin mieluummin työhuoneilla katsomassa, mitä taiteilijat ihan arkisesti tekevät, jotta ymmärtäisin paremmin heidän työtään. Onhan tämä tietenkin vähän kärjistys, mutta taas tuli aika voimakkaasti samanlainen fiilis.
Vierailin taidemaalari Ipi Kärjen (s. 1951) työhuoneella Kaapelitehtaalla, koska olen tekemässä hänelle tulevan näyttelyn luettelotekstiä:
Ja nyt pystyn lähestymään asennettani vähän analyyttisemminkin. Tajusin nimittäin, että juuri tätä ei koskaan näe galleriassa: sitä että taiteilija on löytänyt jotain ihan uutta ja maalaa intohimoisesti ja vapautuneesti ja samalla myös niin paljon, ettei uuden tuotannon kunnolliseen esittelyyn mikään galleriatila riittäisikään. Varsinkin kun maalausten kokokin on kasvanut; esimerkiksi taustalla näkyvät maalaukset ovat mitaltaan 190 x 190.
Tällaisessa tilanteessa kirjoittajankaan ei ole kovin vaikea motivoida itseään työhön.
Niin, että odotelkaapa tarkkana hänen tulevia näyttelyitään. Ja mainittakoon, että hänen edellinen yksityisnäyttelynsä Helsingissä oli vuonna 2002.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti