Näyttelykuvia 254 & 255 & 256 & Virossa 31: Vihdoinkin taas Tallinnassa

Sunnuntaina muutin siis muutamaksi viikoksi Tallinnaan. En ollut alkajaisiksi ajatellut mitään erityistä taiteen harrastamista – kunhan kotiutuisin rauhassa.

Ajauduin kuitenkin jo pian Vapaudenaukiolle (Vabaduse väljak), jonka kupeella olevassa KuKu Kohvikissa minulla on tapana istua Tallinnassa käydessäni. Sen vieressä on Kunstihoone Galerii, jossa piipahdin ennen kahville menoa. Siellä oli saksalaisen arkkitehtitaustaisen Kurt Fleckensteinin (s. 1949) näyttely Nii magus kui vähegi võimalik / As Sweet As We Can (9.12.2010–2.1.2011):

Kuusitoista jättikokoista sokerikuutiota saa näyttelyn aikana päälleen sairaalan tiputuspusseista mehutiivistettä. 

Olihan aika makea kokemus! Kengänpohjatkin muuttuivat tahmeiksi, ja näyttelyn tuoksumaailmakin oli aika imelä. Hauska rumankaunis kokemus.

***

KuKu Kohvikissakin on aina seinällä joku näyttely. Nyt siellä oli yllättäen vanhan mestarin Leonhard Lapinin (s. 1947) näyttely Realiteedifragmentid 1979. Kyse oli vuonna 1979 leikatusta kollaasimateriaalista, joista Lapin oli tehnyt vähäelisiä fragmentteja:

 

Käytetty materiaali oli sekä lännen kapitalistista että idän kommunistista kuvamateriaalia. Tässä yksi yksityiskohta:

Näyttely oli pienieleisyydessään aika vaikuttava ja yllättävän voimakas pakottaessaan katsojan miettimään sitä outoa todellisuutta, joka neuvostovirolaista taiteilijaa ympäröi vielä aika vähän aikaa sitten. Oli siinä kahvia juodessa pähkäilemistä.

***

Ja pitihän minun sitten mennä Tallinnan Taidehalliinkin (Tallinna Kunstihoone), kun olin sinne asti kerran ehtinyt. Siellä oli oikein kiinnostava CoBRA-ryhmän näyttely CoBrA & Co (8.12.2010–22.1.2011). Tämä 1940–50-lukujen taiteen spontaanisuutta ja kokeellisuutta korostanut avantgarde-ryhmä ei nykyään ole varmaankaan kovin muodikas, mutta olipa hienoa nähdä tällainen vähän vanhahtava mutta samalla oikein voimakas näyttely:

 
Kyseessä ei ollut mikään definitiivinen CoBrA-näyttely – näytillä ei esimerkiksi ollut yhtään Asger Jornia (1914–1973) tai Corneillea (1922–2010), mutta oli mukana toki vanhojen CoBrA-mestareiden hienojakin töitä, kuten yllä vasemmalla Pierre Alechinsky (s. 1927). Lisäksi mukaan oli otettu vähän nuorempien CoBrA-vaikutteisten wallonialaisten taiteilijoiden töitä. 

Oikein piristävä kokemus. Ja samalla tuli vähän kateellinen olo. Virolaisilla taideihmisillä tuntuu nykyään olevan varsin laaja ja salliva taidekäsitys, jolloin näyttelyiksi valikoituu sellaisiakin aiheita, jotka eivät ole niin ilmeisiä helppoja ratkaisuja, siis ylen mediaseksikkäitä. Kyllä tällaista näyttelyä kelpaisi Suomessakin esitellä. Mutta riittäisikö meillä yleisöä?

Ja sitten jäi vielä ylimääräistäkin mietittävää. Miksi Christian Dotremontin (1922–1979) yhden teoksen oli Un Lapon, à Rovaniemi... (1972)? En kovinkaan hyvin Ranskaa osaa, ja jäykkä selkänikään ei pitänyt siitä, että yritin tihrustaa pientä tekstikatkelmaa tussipiirustuksen alareunasta:

Piirustusjälki näyttää puolestaan arabiankieliseltä kalligrafialta, joten aikamoiseksi mysteeriksi teos jäi.

PS. Vähän myöhemmin. No, johan se heti selvisi. Dotremont oli suuri Lapin ystävä. Tästä kertoo laajalla teemanumerolla Jysky Ihalaisen lehti Kirjo 2/07, joka on myös PDF:nä ladattavissa verkosta. Ja mitähän se kertoo minun visuaalisesta lukutaidostani, että tulkitsen Dotremontia porotokkien innoittamat logogrammit arabialaiseksi kirjoitukseksi? Taidan lähteä nyt ruokakauppaan.

PPS. Käytyäni kaupassa rupesin lukemaan Kirjoa vähän tarkemmin. En kai minä niin väärässä ollutkaan. Näin kirjoittaa Dotremont itse tekstissään 'Pour Sevettijärvi':

"Laila antaa vasemman jalkansa riippua hieman, mutta jalkaterä nousee viivaa kohti ja treema on sanan seuran taikinassa, lakipiste kuin nieltynä; hiuksesi ovat tänään arabiaa."