Jaan Kaplinki: Rajalla jota ei ole. Otava 1992.
Olipas kummallinen mietekirja. Olen jotenkin intuitiivisesti aina ollut Jaan Kaplinskin (s. 1941) fani, mutta tämä kirja on jäänyt lukematta. En juurikaan pitänyt koko kirjasta, mutta olen silti edelleenkin Kaplinski-fani. Kaplinskin pohdinnat kristinuskosta ovat vihamieleisiä ja vähän tympeitä, enkä oikein ymmärrä sitä, miksi hän katsoo asiakseen pohtia kristinuskoa ylipäänsä lainkaan. Ja mitä tulee Kaplinskin buddhalaisuuteen, tuntuu se pääosin samalta ulkokohtaiselta diibadaabalta, mitä on suurin osa siitä länsimaisesta buddhalaisuudesta, johon olen kulttuuripiireissä törmännyt.
Olinkin tosi tympääntynyt sataan ensimmäiseen sivuun, mutta sitten tapahtui jotain outoa. Kaikki loksahti paikoilleen, kun Kaplinski alkoi sivulla 103 pohtia suhdettaan luontoon, kasveihin ja puihin. Voi olla, että olen nyt kerettiläinen, mutta luulen esimerkiksi erilaisissa metsäuskonnoissa edelleenkin näkyvän perivirolaisen animismin lyöneen tässä läpi. Tämä nyt on vain minun teoriani, jota Kaplinski itse ei varmaankaan allekirjoita, mutta siltä vain tuntui.
Näin sanoo Kaplinski: "Puissa vain ilmenee muita kasveja selvemmin paikan henki, genius loci, niissä se saa hahmonsa jopa vahvemmin kuin eläimissä ja ihmisissä. Kenties yhtä selvästi kuin kivissä."
Ja tottahan tuo puhuu. Loppuosa kirjaa (ss. 103–136) olikin vallan hienoa ja pohdituttavaa luettavaa. Vaan on se alkukin luettava, jotta oikein ymmärtäisi sen, miten siihen loppuun päästään. Olisiko tässä kyse siitä ainoasta kulttuuriantropologian opintojeni tuottamasta viisaudesta, että vasta ymmärtämällä vierasta oppii ymmärtämään itseään.
No mitäs, luepas sitten saman tien toisen länsimaisen buddhistin esseekirja. Gary Snyder: Erämaan kutsu.(Savukeidas 2010). Snyderissa on ehkä Kaplinskiin verrattuna se ero, että hän on ollut kaksi vuotta japanilaisessa buddhalaisluostarissa maallikkoveljenä.
VastaaPoistaSnyder on kotoisin Yhdysvaltain Länsirannikolta ja puhuu aika lailla suoraan sieltä, vuorilta ja vesiltä.
Ei kommentti tähän bloggaukseen vaan tähän blogiin: Hieno blogi, kiitos, kuuluisi ehdottomasti aina luettaviin, mutta en lue koskaan - tuo valkoinen teksti mustalla pohjalla on semmoinen etten pysty edes yhtä juttua lukemaan ilman että teksti alkaa välkkymään kaksoiskuvina silmissä ja ohimoissa tykyttämään. Voisiko tämän muuttaa lukukelpoiseksi? Jos ei muuta pysty niin kommenttien ja tagien fonttikin on luettavampi kuin sikatiheä leipäteksifontti.
VastaaPoista