Vaalien tullen seuraa tilanne, jossa osa kavereistani ei oikein tykkää minusta. Minulla on nimittäin aina tapana kertoa mahdollisimman laajalti se, ketä äänestän tai äänestin ja samalla katsoa vähän anovasti puhekumppaniani silmiin, että tulisiko sieltä vastalahjaksi mitään informaatiota. Jostain kumman syystä monet ihmiset kokevat äänestämisen erityisen henkilökohtaiseksi asiaksi, jotkut jopa vetoavat vaalisalaisuuteen (kaveripiirissähän tämä on suoranainen kategoriavirhe). Minä taas koen sen pimeillä valoilla ajamiseksi. Jos on ihan normaalia tietää, kenen kanssa kaverini hässivät – sekä virallisesti että epävirallisesti –, niin miksi ihmeessä heidän äänestymiskäyttäytymisensä olisi jotenkin intiimimpää?
No, tässä mennään taas. Nyt saankin kertoa aika monelle. Olen päättänyt äänestää Vasemmistoliiton listoilta sitoutumatonta toimittajakollegaani, Silvia Modigia:
Ja perusteetkin tuli julkaistua. Halusin nimittäin antaa myös julkisen tukeni Modigille hänen kampanjasivuillaan. Näin kirjoitin:
"Silvia yhdistää keskeisissä teemoissaan oikeudenmukaiseen ja tasa-arvoiseen hyvinvointiyhteiskuntaan tähtäävän ajattelun hedelmällisesti myös kulttuuripoliittisiin teemoihin. Valitettavan usein nämä näkökulmat asettuvat vastakkaisiksi. Erityisen iloinen olen siitä, että kirjastoverkon ylläpito ja vahvan yleisradiotoiminnnan tukeminen ovat hänelle tärkeitä näinä ykstyistämisen ja viihtellistymisen aikoina. Tällaista nuorempaa, rohkeaa ja suorapuheista vasemmistoa Suomi tarvitsee juuri nyt."
Olisin minä Atte Blomiakin voinut harkita. Tai RKP:n listoilta Jörn Donneria, tai Vihreistä taidepolitiikan kannalta varsin ahkeraa ja lupaavaa toimijaa, Outi Alanko-Kahiluotoa. Pelkään vain sitä, että Donnerin tai Alanko-Kahiluodon kautta antaisin ääneni liian oikealle. Ruotsalaiset ovat sitä jo määritelmällisesti, Vihreät ovat sitä lisääntyvästi de facto -politiikaltaan – liekö hallituspuolueena oleminen vaikuttanut niin.
Mutta hyvä näin. Jos maamme joutuu Silvia Modigin kaltaisten ihmisten käsiin, joutuu se hyviin käsiin.
PS. Käytin muuten kolmea vaalikonetta, ja Modig oli kahdessa eniten pisteitä saanut Vasemmiston ehdokas ja kolmannessa kakkonen (SKP oli kärjessä koko ajan, mutta en minä ihan oikeasti heitä voi äänestää – en edes kuvataiteilija Juha-Pekka Väisästä (s. 1966), joka on muuten ihan hyvä jätkä).
PPS. Outi Alanko-Kahiluodon ja Heikki Hiilamon Tuloerot kuriin! -kampanjaan voi tutustua tästä linkistä ja allekirjoittaa vaikkapa adressin. Niin tein juuri.
PPS. Outi Alanko-Kahiluodon ja Heikki Hiilamon Tuloerot kuriin! -kampanjaan voi tutustua tästä linkistä ja allekirjoittaa vaikkapa adressin. Niin tein juuri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti