Eilen kävin Tommi Toijan (s. 1974) työhuoneella keskustelemassa tekeillä olevasta kirjasta ja myös Mäntän kuvataideviikkojen tulevasta teoksesta ja sen installoimisesta:
Sitten lähdime yhdessä avajaisiin Forum Boxiin. Kaisu Koiviston (s. 1962) näyttely Toisessa valossa (1.–30.4.) oli juuri niin hyvä kuin tavallaan osasin odottaakin. Koivistolla on tapana sekä syventää vanhoja teemojaan että löytää koko ajan jotain uutta. Niin nytkin. Hän oli löytänyt Roomassa roskiksesta vanhoja käsinkirjoitettuja kirjastokortteja, ja siitähän lähti heti teos syntymään:
Mutta ei hän ollut tuttuja eläimiäkään hylännyt. Tosin niiden tuttuus on väliin aika outoa. Osa niistä on aika pervojakin, kuin joitain outojen leikkien seksuaalisia fetissejä:
Kadonneet, 2011.
Lintuja Perfect Strangers -sarjasta, 2011.
Jaa, että minkäköhän takia minä koen ne seksuaalisina? En oikein itsekään ymmärrä. Ehkä se johtuu oudon värisestä nahasta. Mutta älkäämme miettikö sitä sen enempää. Mutta jos tämä ei liity Freudin Das Unheimlicheen, olen ehkä väärällä alalla. Tai jos tässä yhteydessä ei voi soveltaa abjektin käsitettä.
Joka tapauksessa pidin näyttelystä todella paljon, vaikka en ihan ymmärräkän siihen syytä.
Sitten piti vielä ihmetellä sitä, miten FST pystyy tekemään kuvataiteesta aina aika kiinnostavaa ohjelmaa siinä missä suomenkieliseltä puolelta ei tule oikeastaan koskaan mitään. Nytkin sai katsoa oikein monipuolista ja analyyttistä Lotta Wigelius-Wulffin Seportaget-jaksoa Se tiggaren i ögonen, jossa käsiteltiin Fredrika Biströmin (s. ?) kerjäämisperformanssia:
Tästä linkistä ohjelma on nähtävissä Arenassa vielä seitsemän päivän ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti