Aina välillä muistan vähän häpeästä tuskallisena, että syksyn kotimaisista näyttelyistä jäi tasan yksi raportoimatta – viime kesän virolaisista jäi useampikin, mutta niihin tuskin enää palaan. Tämä kuitenkin vaivaa minua, koska näyttelykin oli hieno.
Galleria Amassa oli viime vuoden lokakuussa taidemaalari Thomas Nyqvistin (s. 1955) näyttely (2.–26.10.2010). Ja mihinkäs hyvä taide vanhenisi, joten tässä jälkihuomautuksena yksi hänen vaikuttavista öisistä maisemistaan:
The End of the Street, 2009–10, öljy.
Kaupungin jättömailla ja epäpaikoissa öisin viihtyvä Nyqvist vie katsojan ajatuksia moneen suuntaan. Maisemamaalauksen perinne asettuu uuteen valoon, mutta toisaalta monen katsojan mieli askartelee hänen teostensa edessä todennäköisesti luonnon ja kulttuurin rajapinnan problematiikassa tai sitten suorastaan alitajunnan rajamailla. Ja mikä ettei, yössä tapahtuu ja ennen kaikkea voi kuvitella tapahtuvan niin monenlaista.
Minäkin innostuin ylläolevan maalauksen innoittamana kuuntelemaan deep soulia, James Carrin The Dark End of Streetiä, vaikka tässä taitaakin olla kyse erilaisista yön kulkijoista.
Tai mistä minä olen niin varma?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti