Pikkulinnut ovat laulaneet, että Espoon Kuvataiteilijoiden ylläpitämässä Taidelainaamo Lainassa Kirjasto Omenan yhteydessä on tapahtunut kummia: kovan luokan ammattilaiset on pelattu syrjään ja korvattu niillä vähän puolivillaisilla puoliammattilaisilla tai sellaisiksi havittelevilla taiteilijoilla, joita paikallisesti järjestäytyneet taiteilijayhdistykset tuppaavat olemaan täynnään.
Niinpä piti lähteä elämäni ensimmäiselle retkelle Isoon Omenaan. Ja kyllä ammatilainenkin osaa olla tyhmä! En ollut viitsinyt tarkistaa aukioloaikoja, koska ajattelin, että kai paikka nyt arkisin on vähintäänkin klo 11 avoinna. Vaan väärinpä luulin. Klo 12 olisi ollut h-hetki, joten minulle jäi tunti aikaa, jota en kuitenkaan osannut käyttää ikkunaostoksiin tai jonkun vastenmielisen ketjukahvilan tarjoiluun, ja niinpä katsoin lainaamoa toistaiseksi vain suljetun lasioven takaa ja lähdin takaisin stadiin.
Huhu kyllä piti selvästikin paikkansa. Ne "ihan oikeat" ammattinimet, joita tiesin Lainassa esiintyneen, loistivat poissaolollaan, ja sen minkä kykenin ikkunan läpi tihrustamaan, vahvisti käsitystäni siitä, että ei Espoossa voi olla 150 "ammattikuvataiteilijaa", niin kuin yhdistys kotisivuillaan väittää.
Täytyy siis palata asiaan ensi viikolla. Annan sen verran myrskyvaroitusta – vaikka kyse olisikin vain vesilasista –, että jokaisessa ammattijournalistissa asuu pikkuruinen tutkiva journalisti, ja nyt minussa taas heräsi sellainen. Eikä kyse ole edes varsinaisesti vesilasista, sillä Espoo on kuitenkin epäpaikkamaisuudestaan huolimatta 250 000 asukkaallaan Suomen toiseksi suurin kaupunki, ja kaupunki myös tukee taidetoimintaa merkittävillä rahasummilla. Lähden siis uudelle vierailulle, soittelen vähän puhelimella ja palaan asiaan.
***
Ja valehtelinhan minä toki vähän. En lähtenyt suoraan stadiin vaan katselin kirjaston nurkassa vielä yhden valokuvanäyttelyn, koska tunnen outoa lukkarinrakkauta näitä pikkunäyttelyitä kohtaan (osaan minä siis amatöörejäkin arvostaa).
Yrjö Venna (s. ?) oli laittanut esille urbaaneja ruskavalokuviaan nimellä Olarin syksy (12.–24.9.):
Hauska idea kertoa kuvin siitä, että ruska ei ole mikään Lapin yksinoikeus, ja olenpa minäkin joskus innokkaana kuvannut esimerkiksi Pasilan ruskaa. Taisi myös olla ensimmäinen kerta, kun kiinnitin huomiotani tietoisesti paikkaan nimeltä Olari. Etten vain lähtisi sinnekin joskus retkelle?
PS. Olarin suuria poikia oli aikoinaan Jari Tervo, mutta minä valitsin henkiseksi oppaakseni toisen suuren olarilaisen, rap-artisti Edu Kehäkettusen, jonka yhdessä Stig Doggin kanssa esittämän karsean Kullii-biisin voitte kuulla tästä linkistä. Enkä minä oikeasti mihinkään Olariin uskalla lähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti