torstai 29. syyskuuta 2011

Virossa 55 & Näyttelykuvia 475 & 476 & 477 & 478: Siunattu Kumu

Varhain sunnuntaiaamuna lähdin aamulla kaksiosaiselle työmatkalle Tallinnaan. 
Sunnuntain käytin kuvataiteeseen. Ensimmäisenä kävin Tallinnan taidehallille kuuluvassa Kunstihoone galeriissa, jossa oli Boris Mihailovin (s. 1938) valokuvanäyttely Ma pole mina (= Minä en ole minä) (23.9.–17.10.):


Esillä oli kuvia kahdesta sarjasta: Minä en ole minä on vuosilta 1993–2002 ja Häät vuosilta 2005–2006. Ensimmäisessä sarjassa Mihailov poseerailee satiirisesti klassisissa asennoissa, usein dildo kädessään. Häissä taas kodittomat poseeraavat väliin aika irvokkaissakin hääkuvissa:


Mihailov itse on todennut, että "demokratiaa ei voi olla ilman pornografiaa. Niiden on oltava rinnakkain, muuten kyse olisi totalitarismista." Aika hätkähdyttävä ajatus, mutta varmaankin totta.

***

Sitten lähdinkin nopeasti Kumuun, koska siellä oli tarjolla useampikin kiinnostava näyttely.  
Tuoreempi nykytaide jäi nyt vähän vähemmälle, vaikka gateways (13.5.–25.9.) tarjosikin kattavan katsauksen uudempaan eurooppalaiseen mediataiteeseen. Pikseliähky iski aika nopeasti, ja olin tullut työn puolesta katsomaan ihan muita näyttelyitä. Pysähdyin minä kuitenkin vähän pidempään joidenkin töiden edessä. Muun muassa serbialaiselta Tanja Ostojićilta (s. 1972) oli aika vaikuttava teos Etsin EU-passillista miestä (2001–2005):

 
Ostojić haki ilmoituksella itselleen saksalaisen miehen, meni naimisiin ja kävi erilaisia paperisotia ja erosi. Aika rankka performatiivinen juttu.

***

Varsinainen pääkohteeni oli puolalaisen klassikkoavantgardistin, teatterimies ja kuvataiteilija Tadeuz Kantorin (1915–1990) näyttely (9.9.–18.2.), joka oli onneksi juuri niin hieno kuin olin odottanutkin:



Palaan asiaan tarkemmin myöhemmin, koska olen kirjoittamassa Taiteeseen näyttelystä arviota.

***

Ja sitten vielä vähän vanhempaa taidetta. Kumussa oli myös kahden flaamilaisen, James Ensorin (1860–1949) ja Jules de Bruyckerin (1870–1945) mittava näyttely (17.6.–30.10), jossa tarjolla oli loputtomasti pienten kuvien uskomattoman runsasta kuvamaailmaa, jossa liikuttiin arjesta yhteiskunnallisuuteen väliin aika irvokkainkin sävyin.

 James Ensor, Housut tulessa, 1922.

Jules de Bruycker, Vanha tori Gentissä, 1922.

Tälle näyttelylle kannattaa varata runsaasti aikaa – ja jopa ehkä hyvä suurennuslasi, vaikka joidenkin töiden yhteydessä sellainen olikin tarjolla.

***

Joskus Kumussa käydessä tulee oikein kateellinen olo. Nytkin alakerran suuri sali oli tyhjänä näyttelynvaihdon takia, ja siitä huolimatta tarjolla oli huippunäyttelyitä eri aikakausilta. Luulenpa, että Kumu on nykyään monipuolisempi ja laadukkaampi kuin yksikään suomalainen taidemuseo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti