Julkaistua 198: Leikin varjolla

Tänään ilmestyi Kauppalehdessä kritiikkini Ulla Jokisalon (s. 1955) näyttelystä Suomen valokuvataiten museossa. Innostukseni ei jäänyt piiloon:

Leikin varjolla

Valokuvataiteilija Ulla Jokisalo (s. 1955) on tullut tunnetuksi taiteilijana, jolle pelkkä kuva ei riitä. Hän tekee esinekoosteita, leikkaa paperia sekä neuloo ja kirjoo kuviensa päälle ja sisälle historian ja muistin säikeitä. Hän tekee usein asioita ikään kuin ”leikin varjolla”.

Neulankantaja, 2010.

Mikä on sitten leikin osuus? Lasten maailmassa jotkut tulkitsevat leikin funktion olevan elämä harjoittelu. Leikki ei kuitenkaan ole ”oikean” elämän tavoin kovin pelottavaa. Tässä piilee myös taiteellisen leikin teho: leikin varjolla voi koskettaa monia vaikeita asioita. Kenenkään ei tarvitse suuttua tai olla kauhuissaan, mutta vastaanottavainen mieli voi assosioida itsellekin yllättäville alueille.
Jokisalo on tarinankertoja, jonka tarinat vievät usein menneeseen aikaan. Hän on myös kirjallinen taiteilija, joka jatkuvasti viehättyy varsinkin vanhemmasta kirjallisuudesta – oli se sitten korkeakulttuuria kuten vaikkapa Jean-Jacques Rousseau tai 1800-luvun satukirja, jonka kuvitus jää usein elämään lukijan mielissä. Kukapa meistä ei muistaisi jotain lapsuuden kirjaa, jonka kuvamaailma syöpyi ikiajoiksi mieliin ja viritti sen varsinaisen sadun lisäksi oman erillisen mielikuvitusmaailmaan.
Jokisalo ei kuitenkaan ole mikään nostalgikko, joka virittelee lapsuuden ikuista sunnuntaita. Hänen kuviinsa on aina ladattu ihmiselämän koko kirjo: pelot, kauhut, vallan rakenteet ja voimakas psykologinen jännite, jossa on usein myös jotain selittämätöntä ja sellaisena kiehtovaa.

Elämäkerta, 2010.

Sitten on vielä eräs ulottuvuus, josta ei niin hirveästi enää nykytaiteessa puhuta mutta jota on syytä painottaa. Jokisalo on äärimmäisen tarkka ja taidokas taiteilija, oikein vanhan kansan käsityöläinen, jonka kuvissa on aina myös hätkähdyttävää katsoa niiden huikeaa viimeistelyä, joka ei jätä mitään varaa virheiden ja epäonnistumisten kautta syntyville sivupoluille.

Lisäksi Jokisalo on tavattoman ahkera. Nytkin hänen onnistuu miltei täyttää iso museo lähinnä kolmen vuoden aikana syntyneillä töillä.