Maanantaina sain katsottua Talllinnassa onneksi vielä yhden näyttelyn, sillä Viron taiteilijaliiton ylläpitämä Vabaduse galerii on poikkeuksellisesti maanantaisin auki. Ado Vabbe ja Tuglas (15.9.–4.10.) olikin vallan kiinnostava näyttely. Ado Vabbe (1892–1961) on yksi Viron merkittävimpiä varhaisen avantgarden nimiä. Hän teki paljon myös kirjankansia ja -kuvituksia sekä pienipainoksisia mappeja omasta grafiikastaan 1910–20-lukujen vaihteessa.
Näitä oli koottu mittavasti näytille, ja erityisesti oli tarjolla Vabben ja Friedebert Tuglasin yhteistyösuhdetta. Tässä muuten vielä Konrad Mägin (1878–1925) – hänkin varsin kiinnostava virolaistaiteilija – näyttelyssä ollut muotokuva Vabbesta (tosin vain kopiona – alkuperäinen on Viron taidemuseossa:
***
Sitten parkkeerasin itseni KuKu Kohvikin (ent. Wiiralt – ja kaikki vanhemmat virolaiset puhuvat edelleenkin Wiiraltista) terassille odottamaan, että taiteilijaystäväni Jüri Ojaver (s. 1955) sattuisi paikalle. Ja niinhän hän tulikin – yllään Galleria Ortonin t-paita:
Ja tietenkin paikalle ehti myös toinen taiteilijaystäväni Leonhard Lapin (s. 1947), joka esitteli minulle myös toisen neukkuaikaisen taiteilijalegendan, Raul Meelin (s. 1941, kuvassa oikealla):
Eikä kaikki ole aina niin äijämäistä kuin näyttää. Paikalle sattui myös virolaisen abstraktin maalauksen grand old lady Lola Liivat (s. 1928), joka lahjoitti minulle omisteella hänestä kertovan paksun kirjan vuodelta 2008:
Tässä malliksi hänen maalauksensa Heinaaeg (2003):
Ja porukkaa piisasi. Virossa kaikkien taiteenlajien edustajat tuntuvat muodostavan aika pienen piirin. Olin varsin iloinen tavatessani myös vanhan rocklegendan – muun muassa Propeller ja Rosta Aknad
-yhtyeistä tuttu – Peeter Volkonskin (s. 1954) (kesk.):
Hänen lisäkseen sain taas uuden kuvataiteilijatuttavankin. Vasemmalla kuvassa on Tiit Pääsuke (s. 1941), joka on muuten ollut kaksi vuotta opettamassa Rovaniemellä. Varsin sympaatinen mies, joka kertoili hauskoja juttuja ajastaan Lapissa.
Ja pitihän joukkoon liittyä joku arkkitehtuurikunnan edustajakin. Tässä yksi Viron suurimmista tiukkalinjaisista modernisteista, Toomas Rein (s. 1940) halaamassa Lapinin kanssa:
***
Välillä piti hoitaa pari asiaa, ja Tallinnan taidehallin ympäristöstä löytyi muutama katutaideteoskin:
Tämän kirjoittajan internet on vapauttanut seksistä:
Ja kaksi poikaa oli ikuistanut rakkautensa jonain öisenä hetkenä KuKu Kohvikin terassin kattoon sytkällä:
***
Sitten oli minun vuoroni olla vähän aikaa juhlakalu. Tallinnan ratikkaoppaani Trammiga Tallinnas julkaistiin virallisesti viroksi, ja kaikki tapahtui kahvilaraitiovaunussa:
Kustantajani Igor ja ratikkakuskimme Peeter odottamassa matkaan lähtöä.
Ratikka oli lopulta täynnä kilohailileipiä ja Viru Valgea nauttivaa väkeä. Mukaan oli liittynyt myös yksi taiteilijaystävistäni, Jaan Toomik (s. 1961) – hänkin yllään Galleria Ortonin t-paita:
Lehdistötilaisuus oli miltei liikkuttava menestys. Tässä Õhtulehden artikkeli ja tässä saman lehden kuvareportaasi aiheesta. Eesti Päevalehteenkin on tulossa haastattelu.
Ja sitten takaisin KuKu Kohvikiin. En ole viime vuosina terveyteni takia paljon viettänyt boheemielämää, mutta näiden virolaisten kanssa oli jotenkin pakko nostaa maljaa:
Ojaver, Kantokorpi, Rein ja Lapin – ja tietysti seuraan liittyi vielä yksi teatterimieskin: Sulev Teppart (s. 1960).
Siinä sitten vaihtelevalla joukolla nostettiin maljoja pitkin iltaa. Kaikkien uusien tuttavuuksieni nimiä en edes muista.
Päivä oli siis likipitäen täydellinen. Mutta aavistin kuitenkin jo sen, että seuraavana aamuna olisi pakko kirjoittaa radiokolumni vähintäänkin lievässä kankkusessa. Ja näin tapahtuikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti