Keskiviikon ja torstain vietin Sipe Santapukin ja Heli Laaksosen kanssa kierrellen ympäri Tallinnaa tutkailemassa uusia taloja. Syy oli se, että olimme raatilaisina Minna Joenniemen vetämässä ja myöhemmin tänä vuonna esitettävässä Taloraadissa.
Sipe ja Heli vetävät henkeä Vapaudenaukiolla.
Taloista ja mielipiteistämme en ymmärrettävästi voi vielä kertoa mitään, vaikka kuinka avoin yritttäisin näissä päiväkirjamerkinnöissäni olla. Jännityksenhän täytyy säilyä. Sen voin kuitenkin kertoa, että näimme paljon kummallisia asioita ja että hauskaa meillä oli, vaikka päivät olivatkin aika rankkoja.
Sipe ja Peeter Allikin (s. 1966) korkea seinämaalaus erään talon sisällä.
Kun sanoin, että meillä oli hauskaa, niin tarkoitin todella hauskaa. Ryhmämme oli niin vahva, että kun esimerkiksi jäimme erään talon tuulikaappiin miltei tunniksi jumiin, eikä turvamies tahtonut löytää oikeaa avainta, me kävimme kaikessa rauhassa keskustelua siitä, että arkkitehtuurihan ei ole pelkkiä julkisivuja ja tyyliä vaan myös elävän kehon kautta elettävää ja koettavaa sisätilaa. Pysäyttävä kokemuksemme oli aika metka – varsinkin kun kullakin oli oma pilkkireppunsa, jonka päällä saattoi istua:
Sipe, Minna ja Heli tuulikaapin hyväntuulisina vankeina.
Olin päättänyt retkillämme myös bongata uusia katutaideteoksia, mutta aika heikoksi tulos jäi. Ainoa hauska uusi sapluunaseinä kuitenkin tässä:
PS. Tiedoksi muuten vielä, että aika kovia taloihmisiä nämä uudet ystäväni: Sipe rakentaa parhaillaan Heinolaan Eric Lloyd Wrightin suunnittelemaa unelmien taloa, ja Heli on juuri sitoutunut isoon elinikäiseen projektiin hankkimalla Lappi Tl.:stä vanhan talon. Itse asiasa Heli on minulle jo vanhempikin tuttava, johon törmäsin aikoinaan juuri Virossa: olimme Viljandissa etnofuturismikongressissa vuonna 2001 ja tuolloin käänsin hänen Lehm ja koiv -runonsa Etelä-Pohjanmaan murteelle. Se näkyy vieläkin elävän verkossa tämän linkin takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti