Ja pari aika hienoa neulegraffitia:
Ja mitähän se tämä sitten on? Uusi katutaiteen alalaji? Kun tarpeeksi liimataan julisteita, voi kerrostumaan tehdä vaikkapa veistosmaisen duunin:
Julkisen taiteen bongailu jäi melkein kulkuneuvon ikkunasta nähdyiksi pönötyspatsaiksi ja akuankkaveistoksiksi (näin vähän nuoremmat veistäjät väliin kutsuvat plastista modernismia). Pari hauskaa DDR-juttua tuli vastaan:
Tämän luulen olevan jonkinlainen koristeveistos, koska muistan nähneeni useammankin samanlaisen – jopa Venäjällä –, vaikka en ihan varma ole. Siis sosialistista rakennusmestaritaidetta?
Tässä oli taas aika tehnyt tehtävänsä. Suihkukaivoveistos on kai aikoinaan ollut iloisen pirskahteleva, mutta nyt se oli miltei jumissa, ja vain ylinnä olevan pojan jaloista valui vähän liruen kuin pissaa alla kiipeävän tytön päälle – valitettavasti kuvasta ei hassu fiilis oikein välity.
***
Sittenhän on tietenkin kaikki muu visuaalinen kulttuuri. Minulle aivan uusi ilmiö oli tv-antennien visuaalinen ilme. Joissain oli logoja, joissain uskonnollista kuvastoa:
Ja toinenkin visuaalinen uutuus minulle. Rosenthaler-kadun Pan Asia -ravintolan kellarin vessassa oli yhteinen käsienpesualue, jonka molemmissa päissä pienellä screenillä pyöri anime, jossa nuoret lesbotytöt lutkuttivat toisiaan oikein hard core -malliin. Ruoka oli onneksi ihan kelpoa – vaikkakin berliiniläisittäin vähän kallista.
Ja sitten piti tietenkin käydä katsomassa, oliko Friedrichsheinin Helsingforser Platzille läntätty veistos. Vaan sitäpäs remontoitiin paraikaa:
Hei hei, Berliini. Bis bald.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti