Bauhaus-Archivin päärakennus on suunniteltu alun perin jo vuonna 1964, mutta kun se valmistui lopullisesti vuonna 1979, oli se jo melkoisesti muuttunut, ja mukana oli myös muiden kuin Gropiuksen käsialaa. Nyt talo on jo ihan homeessa ja on menossa pitkään remonttiin.
Perusnäyttely on pieni ja kompakti, mutta siitä saa mainion yleiskuvan Bauhausin koulutusjärjestelmästä, huonekalumuotoilusta ja arkkitehtuurista:
Valokuvaaminen oli kiellettyä, joten vähän suttuja nämä salapikanäppäilyt ovat.
Olen aina ollut vähän kallellani Bauhausiin, De Stijliin ja venäläiseen avntgardeen, ja kirjastonikin näistä aiheista on kasvanut aika isoksi, joten olisin minä enemmänkin voinut nähdä, mutta toisaalta museon pieni koko salli kuitenkin katsoa kaiken. Vähän nuhjuinen mutta sympaattinen. Ja kotona pitää kaivaa taas joku kirja iltalukemiseksi. Tosin en lue sitä Bauhaus-lampun alla, koska uustuotantonakin ne maksavat aika paljon – tällaisesta Wilhelm Wagenfeldin (1900–1990) 1920-luvun lampusta pitää maksaa osapuilleen 425,00:
Wagenfeldin mukaan "kotitaloustavaroiden tuli olla kyllin halpoja työväestölle ja kyllin hyviä rikkaille". Niinpä.
Vaihtuvien näyttelyiden tilassa oli Barbara Schmidtin posliinin retrospektiivi (21.8.–4.11):
Näyttely sai minut mietteliääksi lähinnä oman rajoittuneisuuteni kanssa. Näyttely tuntui "ihan kivalta", mikä on lähinnä loukkaus taiteilijaa kohtaan. Miksi ihmeessä muotoilu on minulle lähinnä historiallista? Miksi katson kiinostuneena vain vanhoja avantgardistisia esineitä ja miksi annan tällaisessa näyttelyssä vain silmän vaellella muotojen seassa tarkentamatta kunnolla katsettani? Minunhan pitäisi kyetä arvioimaan sitä, miten Bauhausista on tähän päivään tultu. Kummallinen juttu – on minulla vielä itseni kanssa tekemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti