Näyttelykuvia 850 & 851: Lisää Berliinin suomalaisia

Lauantaina oli taas suomalaisten etsintäpäivä. Seitsemän suomalaistaiteilijaa – Maija Helasvuo (s. 1968), Minna Jatkola (s. 1974), Mika Karhu (s. 1969), Jukka Lehtinen (s. ?), Niina Räty (s. 1973), Juha Sääski (s. 1952) ja Jan Kenneth Weckman (s. 1946) – perusti viime syyskuussa Novalisstrasselle Galerie Toolboxin, jossa on ollut esillä heidän omia näyttelyitään ja muita suomalaisvieraita. Nyt tarjolla oli Weckmanin kuratoima Beauty Box (7.–28.9.), jossa oli mukana kolme taiteilijaa: Robin Lindqvist (s. 1979), Veronika Ringbom (s. 1962) ja Henry Wuorila-Stenberg (s. 1949). Weckmanin punainen lanka – kauneuden ongelma taiteessa – tuntui vähän päälleliimatulta jälkirationalisoinnilta, mutta oikeastaan sama se, tarjolla oli ihan hyviä duuneja:

Veronika Ringbomin ja Henry Wuorila-Stenbergin huone.

Kiinnostavinta minun kannaltani oli nähdä nuoren Lindqvistin töitä, joita en ennen ollut nähnytkään. Hänen pienikokoiset maalauksensa olivat hauskalla tavalla monumentaalisen abstrakteja teemoiltaan, mutta varsin pieni koko tuotti hilpeän, ehkä vähän irvailevankin vaikutelman:

Robin Lindqvist: Cy Twombly, 2013.

***

Sitten piipahdin lähellä Torstrassella tosi oudossa paikassa: Designpanoptikum – surreales Museum für industrielle Objekte on venäläisen valokuvaajan ja keräilijän Vlad Korneevin (s. ?) luomus. Varsinainen sata vuotta vanhan teollisen materiaalin ja kummallisen alitajunnan sekasotku:

***

Ja tuli sitä etsittyä Itä-Berliiniäkin – ja löydettyäkin. Tässä 1960-luvulla avattu Karl-Marx-Alleen Kino International: