Solveig Lindqvist Projectsissa oli Beryl Furmanin (s. 1953) pieni 60-vuotisjuhlanäyttely (28.8.–8.9.):
Furman on maalannut urallaan monennäköistä – väliin käsitteellisempää, väliin ihan abstraktiakin – ja tehnyt myös videoita. Nyt pääosassa ovat linnut ja ihmiset. Furman onkin ollut intohimoinen eläinaktivisti viimeiset vuodet. Hänen nykyinen vähän utuinen ja pehmeä värimaailmansa ei ole ihan minun lajityyppiäni, mutta kun ajattelen Furmania maalarina, kirjoittajana ja puhujana kuin jonkinlaisena kokonaistaideteoksena, asetun voimakkaasti hänen puolelleen. Hänellä on asennetta ja rohkeutta. Ja myös uskallusta tuoda mielipiteitään esiin – silläkin uhalla, että ne saattaisivat joskus kuulostaa vähän naiiveilta.
Ihan sympaattinen näyttely siis – jos ei mitään suurta.
***
Galleria Jangvassa oli kahdet avajaiset.
Reijo Viljasen (s. 1950) (28.8.–15.9.) maalaukset olivat juuri sellaisia kuin niiden pitikin olla. Viljanen maalaa usein sarjallisesti, ja työt johtavat ratkaisemattomalta tuntuvien asioiden kautta aina uusiin maalauksiin, joissa edellisestä synytynyt kehitelmä käynnistyy – samalla syntyy tiettyä kerroksellisuutta: kudelmaa, joka antaa töille lisäsyvyyttä.
Viljasen lähtökohta saattaa olla pieni havainto, luonnonkokemus tai tunne, jota hän lähtee maalauksen keinoin työstämään. Näin Viljanen itse: "Kun ylittää ilmiasun, syntyy ajasta ja paikasta riippumattomia kokemuksia. Kohde etääntyy ajan kuluessa, jotkut piirteet kasvavat suuremmiksi ja selvemmiksi, toiset taas vastaavasti kevenevät."
Hienoa "vanhanaikaista" modernia maalausta, joka omalla voimallaan laittaa tällaiset luokitukset kuitenkin omaan arvoonsa. Näitä voi kokea, erittelemättä ja selittelemättä. Vaikka meditatiivisesti. Hieno näyttely.
[Valitettavasti on olemassa toinenkin taidemaalari Reijo Viljanen (s. 1954), jolla oli osin samaan aikaan näyttely vastapäätä, Galleria Piirrossa (8.8.–1.9). Tämä toritaiteilija-Viljanenhan herätti vähän aikaa sitten huomiota plagioimalla yhden vanhoista Vuoden luontokuva -valokuvista. Siitä oli vähän aikaa sitten joku iltapäivälehtijuttu, mutta en nyt valitettavasti löydä sitä linkitettäväksi. "Taiteilija" kuitenkin tunnusti plagioinnin.]
***
Jangvassa oli myös sarjakuvataiteilijana ja runoilijana tunnetun Jyrki Heikkisen (s. 1958) piirroskollaaseja (28.8.–15.9.). Vähän sarjakuvamaisesti mainosten ja muiden erilaisten leikkeiden kautta syntyvissä piirustuksissa on hienoa rytmiä ja tunnetta:
Vaan olipa vähän sellainen muka-snobbaileva ripustus aika karsea, siinä ei teoksista poiketen mitään oikeaa rytmiä – seinäikkeiden päätyjä myöten:
Ja taas tuli kontekstin aiheuttama ongelma. Oli vaikeaa siirtyä Viljasen meditatiivisesta maailmasta Heikkisen ryöppyävään visuaalisuuteen. Näyttely olisi varmaan tuntunut paljon hienommalta, jos olisin iltakävelylläni nähnyt vain sen. Vähän epäreilua Heikkistä kohtaan. Tällaista tämä taidearki on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti