Näyttelykuvia 858: Rock!

Sunnuntaina piipahdin Kaapelitehtaan Valssaamossa katsomassa Andy McCoyn (s. 1962) näyttelyä Extravaganza (20–22.9.). Tämä rocktähtemmehän piti jo siis kolmatta yksityisnäyttelyään. 

Onhan se hienoa, että ihmiset harrastavat taidetta, ja McCoy on ilmeisesti aika ahkerakin tässä lajissa. En kuitenkaan ainakaan nykyisessä mielentilassani jaksa lähteä mihinkään hypetykseen mukaan. Ei hän ole paskan hääppöinen piirtäjä tai maalari:

Naiivia koululaistason duunia. Onhan se toki kiinnostavaa, että kyseessä on Andy McCoy, ja että hän voi esimerkiksi tässä suhteessa toimia esikuvallisesti. Vai onko se sittenkään? Vähän rockfiiliksissä: Vitustako minä sen oikeasti tiedän?
Onneksi näyttelyssä oli mukana feat.-osasto. Lamppu Laamasen (s. ?) valokuvat nimittäin vähän sytyttivät. Laamanen on ollut monessa mukana, ja sen tuottama roso näkyy hauskasti kuvissa:

Ei Laamanenkaan aina niin tarkka ole visuaalisesti, mutta fiilistä kuvissa oli. Ehkä juuri ne kuvat, jotka yrittivät enemmän olla taidetta, eivät olleet niin taidetta kuin ne, jotka ovat syntyneet rennosti ja voimakkaammin tien päällä.
Oli siellä sitten toinenkin featuring-heebo, Tarmo Muttonen (s. 1953) – porukasta ikään kuin eniten taiteilija. Mutta ihan väärässä paikassa. Eivätkä hänen lasimaalauksen tyyliä jäljittelevät maalauksensa kovin kiinnostavia olleet. Sellaisia kuvia vain:
 

Mutta konteksti on aina konteksti. Jossain muualla niitä olisi katsonut ehkä eri tavalla. Jotain sympaattista kuitenkin on siinä, että hän on Kasper Muttosen (s. 1979) isä. 
Sitten vielä juttelin vähän aikaa Laamasen kanssa ulkona röökillä, ja hän kertoili uusista projekteistaan:

***

Illalla huomasin, että eräältä toiseltakin rockahtavalta valokuvaajalta, eli Nauskalta (s. ?) on tulossa näyttely Deep Shadows and Brilliant Highlights (26.9. alkaen kolme viikkoa) Bar Looseen. Näyttelyssä tullaan näkemään Nauskan rockkuvia 1990-luvulta näihin päiviin. 

Nauska on kuvannut paljon, mutta ei ole paljoa itsestään meteliä pitänyt, ja niinpä kaivoinkin vähän niin kuin muistutukseksi tähän nelisen vuotta sitten Kauppalehteen kirjoittamani pikkujutun (linkistä kuvineen) – on muuten vähän turhan epäanalyyttinen ja rento, mitä silloinen pomoni Markus Ånäs ehkä vähän halusikin – Nauskan mininäyttelystä Vaasankadulla:

Nauska ei ole modernisti 

Modernistisankarit esiintyvät usein vain sukunimellä, etunimiä kun ei tarvita lainkaan. Picasso on Picasso ja heitä on vain yksi – vaikka muita, etunimellisiä Picassojakin varmaan on. 

Olen vuosikausia tuntenut valokuvaajan nimeltä Nauska, moikannut häntä ja törmännyt häneen aina silloin tällöin. Olen aina luullut Nauskaa lempinimeksi, mutta nyt olen selvittänyt, että se onkin sukunimi. Tiedän jopa etunimen, mutta olkoon, sillä ei Nauska kuitenkaan ole hybristä täynnä oleva modernisti. Siitä kertoo jo näyttelypaikka, valkoisen kuution sijaan Harjun huorakadulla sijaitsevan kapakan terassi. 

”Vanhan liiton freelanceriksikin” nimitetty Nauska kuvasi aikoinaan Like Uutisille, sittemmin vielä Johnny Kniga Kertoo -lehdelle ja Kauppalehti Pressolle. Nyt nämä kaikki lehdet ovat jo kuolleet, mutta Nauska on varsin elossa. Ikää hänellekin on kuitenkin alkanut kertyä, koska tekee mieli katsoa jo taaksepäin. Nauskalta, joka ei ole juurikaan valokuvataiteilijana ehtinyt esiintyä, on nimittäin tulossa kuulemma myöhemmin iso retrospektiivinen näyttely.

Esimakua tästä saa uudessa galleriassa. Pub Heinähatun (Vaasankatu 23) ikkunaan on nimittäin avattu Galleria Puukkobulevardi, jonka ensimmäinen esiintyjä Nauska on. Näytillä on vain kolme valokuvaa (nekin yksitellen viikon kerrallaan): Peppi, Jeesus ja Jörn Donner – kaikki merkittäviä miehiä (!) tälle ihmiskuvauksen tulevalle klassikolle. Nauska on nimittäin tullut tutuksi osaavana rockväen ja kulttuurihenkilöiden kuvaajana. 

Jo renessanssiaikana tiedettiin, että ihminen se on taiteen mitta. Helppoahan se valokuvaajan on esimerkiksi karhuja kuvata. Laittaa metsään haaskan ja kuvaa sitten niin, ettei haaska näy. Muttapa löydäpä diivan sielu! 

Ja Puukkobulevardi? Sehän on tietty Vaasankadun lempinimi, jonka runoonkin on ikuistanut Arto Melleri.