Tiistaina kävin Kuvataideakatemian kuvanveiston laitoksella pitämässä kahden tunnin luennon aiheesta 'Naiset ja Helsingin julkinen veistotaide'. Käytin hyväkseni nettiyhteyttä ja Helsingin taidemuseon mainiota Julkisen veistotaiteen sivustoa, jossa on tarjolla likipitäen kaikki Helsingin julkinen veistotaide. Siitä vaan puhumaan ja surffailemaan.
Kävin läpi ensin kaikki naisille tehdyt muistomerkit – sekä nimetyille henkilöille (kuten esimerkksi Raimo Utriaisen (1927–1994) Iida Aalberg (1972)) että jollekin tietylle tapahtumalle tai asialle tehdyt muistomerkit (kuten vaikkapa Heikki Häiväojan (s. 1929) Sodanajan naisen muistomerkki (1996)). Sitten kävin vähän läpi naisia julkisten veistosten tekijöinä. Ja heitähän on ihan kiitettävästi verrattuna naisiin muistomerkkien kohteina. Sitten kävin vielä läpi naista veistosten mallina kautta aikan, alkaen vaikkapa Ville Vallgrenin (1855–1940) Havis Amandasta (1908):
ja päätyen Pekka Jylhän (s. 1955) Odotukseen (2010):
Olin todistamassa Odotuksen paljastusta 9.5.2010.
Odotus herätti opiskelijoissa vieläkin aikamoista hämmennystä – varsinkin kun luin heille museon kotisivuilta tekstin: "Veistoslahjoitus on Keskon yhteiskuntavastuullinen kannanotto lasten, lapsiperheiden, äitien ja turvallisen tulevaisuuden puolesta." Vähän siellä tirskuttiin.
Mutta on se sanottava, että historiamme naisten kunnioittamisen määrä on häpeällistä: Ida Aalberg (peräti kahteen kertaan), Maila Talvio, Mina Sillanpää sekä muistolaatat Katri Valalle (hänelle piti nousta Utriaisen abstrakti veistos, mutta rahoja ei saatu kasaan) ja Tove Janssonille. Siinä kaikki – paitsi tietenkin se koko kaupungin ainoa naiselle tehty näköisveistos (!!!) eli Alpo Sailon (1877–1955) Larin Paraske (1936/1949):
Työsarkaa siis vielä on. Minä voisin kainosti ehdottaa vaikkapa Vaasankadulle jotain vaatimatonta Elvi Sinervon muistomerkkiä – vaikka ihan nykytaiteellista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti