Guggenheim ja jätehuolto

Totesin eräässä aiemmassa postauksessani, että Helsingin Guggenheim-hankkeessa on yksi asia, joka tapahtuu täysin pimennossa julkisuudelta. Kyseessä on prosessi, jolla hankitaan se yksityinen raha, jonka voimalla hanke aiotaan epäilemättä ajaa valtuustossa läpi. Kylillähän puhutaan tietysti kaikenlaista, ja olen toistaiseksi kuullut mainittavan ainakin Poju Zabludowiczin ja Rafaela Seppälän nimen. Onpa joku arvaillut itse Aatos Erkkoakin.

Minullakin olisi yksi aika hyvä ehdokas. Yksityissijoittaja Carl Gustaf Ehrnrooth valittiin vuonna 2008 Guggenheimin säätiön johtokuntaan. Hän on sekä ilmeisen varakas että ilmeisen innokas taiteenkeräilijä. Lisäksi hän taitaa olla Janne Gallen-Kallelan-Sirénin hyvä tuttava, koska heillä on yhteisiä bisneksiäkin. Yksi Ehrnroothin bisneksistä on turkulainen pilssivesien puhdistusfirma Ekoport, jonka kotisivuilla kerrotaan seuraavaa: "Ekoport Turku Oy on yritys, joka kerää laivojen öljy- ja pilssivesiä sekä erottelee niistä kehittämänsä prosessin avulla teollisuuden poltto- ja raaka-ainetta. Lopputuote on REACH-esirekisteröity raskaan polttoöljyn normeja vastaava polttoaine."

Hieman vastaavanlainen prosessihan tämä taidekin on. Miljoonista ja miljoonista maailmalla vellovista taideteoksista erotellaan – tutkikaa distinktiota bourdieulaisessa mielessä – eliitille kelpaavaa brändäystaidetta, jonka lopputuotteesta voidaan meillekin suoda jokunen annospala.

No, miten tämä liittyy Gallen-Kallela-Siréniin? Tässä vielä firmasta: "Yritys kasvaa jatkuvasti, ja tavoitteenamme on tulla alamme johtavaksi yritykseksi. Hallituksen jäsenet ovat Carl Gustaf Ehrnrooth (pj), Janne Gallen-Kallela-Sirén, Kari Heliö, Petter Langenskiöld, Immo Sundholm, Thomas Franck sekä Edgar Alsaker." Monipuolinen mies tämä Helsingin taidemuseon johtaja. 
Tässä New York Social Diarysta kuva Guggenheimin gaalaillasta vuodelta 2009: 

Vasemmalla on muuten Ehrnroothin pariskunnan kanssa taiteesta keskustelemassa Sanna-Mari Jäntti, Kiasman tuolloinen yhteyspäällikkö ja Kiasman tukisäätiön hallituksen sihteeri, nykyinen Helsingin designpääkaupungin yhteysjohtaja. Edellytetty asu oli "black tie and Kandinsky colors". 

PS. Raviveikkauksessakin auttaa, kun tietää jotain hevosen taustoista. Yksi paikoista, joissa taide ja suomalainen raha ovat viime vuosina kohdanneet on Kiasman tukisäätiö. Se perustettiin vuonna 2008. Säätiön perustajajäsenet olivat Berndt Arell, Carl Gustaf Ehrnrooth (varapj), Pentti Kouri ja Rafaela Seppälä (pj). Ensimmäisessä hallituksessa mukana olivat myös Ami Hasan, Anne Lyytikäinen-Palmroth, Liisa Ollila ja Jussi Westergren. Myöhemmin mukaan liittyivät Carl Ahlström, Minna Koivurinta ja Poju Zabludowicz.
Nykyinen hallitus on tässä: Teppo Rantanen (pj), Ami Hasan (varapj), Carl Ahlström, Minna Koivurinta, Riitta Lindegren, Anne Lyytikäinen-Palmroth, Liisa Ollila, Pirkko Siitari ja Poju Zabludowicz (tämän julkisuutta karttelevan liikemiehen sukunimi säätiön omilla sivuilla on muuten kirjoitettu muotoon Zabludowitcz). Tänä keväänä Rafaela Seppälä teki tilaa puheenjohtajan paikalta Teppo Rantaselle, joka on Suomen Deloitten toimitusjohtaja. Myös Ehrnrooth on jättäytynyt pois säätiön hallituksesta samoin kuin Jussi Westergren. Berndt Arell on "luonnolllisesti" vaihtunut Pirkko Siitariksi. Ja Pentti Kourihan on tunnetusti kuollut.
Edustettuina ovat siis kaikki Kiasman pääyhteistyökumppanit: Hasan & Partners (Ami Hasan, Hasan & Partnersin hallituksen puheenjohtaja), Nokia (Liisa Ollila, Nokian hallituksen puheenjohtajan vaimo), A-lehdet (Anne Lyytikäinen-Palmroth, A-lehtien julkaisujohtaja) ja Deloitte (Teppo Rantanen, Suomen Deloitten toimitusjohtaja).
Kiasman tukisäätiön ensimmäinen huomattava varainkeruutapahtuma järjestettiin syksyllä 2008 Kiasman ja Guggenheimin yhteisnäyttelyä varten. 

PPS. Viaton sivustakatsoja voi vain ihmetellä, että missä ihmeessä luuraa toimistotukkufirmansa myynyt innokas taiteenkeräilijä ja eniten viime vuonna Suomessa pääomatuloja kerännyt (18,5 miljoonaa euroa) John Lindell. Hänhän muuten omisti Timothy Personsin (s. 1954) kanssa aikoinaan (1988–91) Persons & Lindell Galleryn – silloin kun taidekaupalla meni lujaa ennen kuin lama iski. Mutta ehkä hänelle riittää nykyään Serlachiuksen taidemuseon hallituksen jäsenyys – onhan sinne rakenteilla huikea lisärakennus, joka viisinkertaistaa museon nykytilat.

PPS. Tietyssä mielessä Poju Zabludowicz on kuitenkin ehkä vahvin veikkaus. Hänellä ja Gallen-Kallela-Sirénillä on yhteinen Israel-kytkentä, hänellä ja hänen vaimollaan on jo paljon taidetta omasta takaa ja myöskin Guggenheimin tavoin jo kokemusta mönkään menneestä museon perustamisesta – jopa samaan paikkaan eli Las Vegasiin. Toissavuoden helmikuussa (10.2.) uutisoitiin Las Vegas Sun -lehdessä Zabludowiczin Tamares-firman perutusta yksityisestä museohankkeesta. Tamares ("website under construction") on muuten yksi Las Vegasin isoista omistajista.

***

Mikä on sinun unelmasi siitä, minkälainen 2000-luvun uudenlainen taidemuseo voisi olla? 

Kenelle sinä haluaisit myydä – tai itse asiassa lahjoittaa, sillä sitähän tässä ollaan tekemässä – Helsingin taidemuseon?