1.000 taiteilijaa, hip hurraa!

Kun aloitin bloggaamiseni vajaa puolitoista vuotta sitten 10.4.2010, yksi tarkoitukseni oli selvittää itsellenikin vähän tarkemmin sitä, mitä teen – mitä kaikkea näen, luen (lukupäiväkirjan pitäminen on kyllä valitettavasti jäänyt täysin hunningolle) ja koen taidemaailmaan liittyen. 

Olen kollegani Heikki Kastemaan kanssa täysin samaa mieltä määrällisten mittareiden yliarvostuksesta, mutta joskus luvutkin ovat kiinnostavia. Ryhdyin alusta alkaen rakentamaan blogiini taiteilijahakemistoa (blogin oikeassa laidassa sijaitseva jättimäinen hakupilvi), jotta voisin myös reflektoida omaa viitekehystäni. Hakemistoa täydentäessäni näen myös aina sen koon. Tänään sitten meni 1.000 taiteilijan raja rikki – nyt niitä on tarkalleen 1.006. Olen siis vuoden ja neljän kuukauden aikana tavalla tai toisella miettinyt tuhatta taiteilijaa. Luku on – ainakin itselleni – käsittämättömän iso, ja jo nyt näen välillä kauhukseni, että hakupilevssä esiintyy nimiä, jotka eivät sano minulle yhtään mitään. Olen siis saattanut nähdä jonkun näyttelyn ja vähän yli vuodessa ehtinyt jo unohtaakin sen. Aika pelottava ajatus. Ja samalla olen tuskallisen tietoinen siitä, että moni näyttely on jäänyt näkemättä, vaikka saan tehdä tätä kokopäivätoimisesti. Niitäkin olen miettinyt ja mielessäni varmasti viikoittain kiroillut. Olen siis varmaan miettinyt lisäksi ainakin 500 sellaista taiteilijaa, joita en ole edes maininnut.

Kyllä tässä oman rajallisuutensa on ainakin oppinut.