Sitten Mäntän kuvataideviikkojen luettelon en ole juurikaan kirjoittanut ja julkaissut mitään. Muistin kuitenkin yhtäkkiä, että 4.7. julkaistiin Kauppalehdessä jo toukokuussa kirjoittamani lyhyt arvio Eggert Péturssonin (s. 1956) näyttelystä (12.5.–15.7.) Galerie Anhavassa. Tässä siis se:
Untitled (Gullsteinsbrjótur), 2011, 165 x 165.
Tymäkkää kukkakonsentraattia
Miten kukkamaalari voi olla samanaikaisesti perussuomalaisillekin kelpaava realisti ja taide-eliitin käsitetaiteilija?
Galerie Anhava on jo vuosia luottanut vähäeleisiin islantilaisiin käsitetaiteilijoihin, mutta löytyy maasta muunkinlaista taidetta. Taidemaalari Eggert Pétursson (s. 1956) pitää nyt ensimmäistä suomalaista yksityisnäyttelyään ja täyttää Anhavan Islannin kukkaluonnolla. On siis maailmankirjat sekaisin: kukkamaalari Anhavalla!
Pétursson retkeilee jatkuvasti ympäri Islantia ja tekee luonnoksia, jotka muuttuvat myöhemmin työhuoneella maalauksiksi. Onpa hän kuvittanut opiskeluaikojensa jälkeen Islannin Florankin (1983), josta on nyttemmin tehty suurikokoinen uusintapainos – sekin nyt Anhavalla näytillä. Pétursson on siis ihan oikea kukkamaalari, joka maalaa nimenomaan tunnistettavan realistisesti kukkia.
Vaan eipä ole kaikki niin yksinkertaista. Péturssonista on aika moneksi. Hän on luonnonmukaisen kuvaajan lisäksi oikea maalarimaalari, joka antaa väliin värin pursuta sellaisena impastona, paksuna reliefimäisenä jälkenä, että ihan huimaa. Väliin hän on oransseissa ja punaisissa väreissään rajun ekspressiivinen, väliin vaaleissa herkissä taustoissaan höyhenenkeveä.
Ja on siellä se käsitteellinenkin ulottuvuus. Pétursson maalaa kukkia ehkä realistisesti, mutta tietyn alueen kukat kukkivat samaan aikaan ja tulivuoren kukat merenrannan kukkien kanssa vierekkäin. Hän on tiivistänyt paikan ja ajan oudolla tavalla, minkä tuottama lumovoima on varsin voimakas. Tarjolla on erityisen vahvaa konsentraattia, kuin kukkaliemikuutioita. Hän on myös monissa töissä maalannut taustalle piilokuvaksi kartan, jossa erottuu hämärästi esimerkiksi kyseessä olevan alueen rantalinja. Tai sitten hän saattaa ottaa mallikseen kukat, joiden nimessä esiintyy sana ’kulta’ ja maalata niiden kautta hurjan keltaisen maalauksen. Hän voi kerätä samalle kankaalle erilaisia harvinaisuuksia, vaikkapa saman kukan outoja värimuunnelmia. Ja osaa hän leikitelläkin: maalata kukkia ikään kuin realistisesti mutta väreiltään negatiivina.
Tarjolla on siis ihan sananmukaisesti huikeaa kukkaloistoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti