Eilen aamulla olin yhdessä taiteentutkija Marko Gylénin kanssa Radio YLE 1:n Ykkösaamun haastateltavana. Aihena oli taiteen poliittisuus, ja jutun juuri syntyi Tampereelta uutisoidusta nuoren opiskelijan Juho Viitalan (s. ?) taideteoksesta, jonka toteuttamisen kaupunki esti.
Suomen Israeliin suuntautuvaa asevientiä vastustava väliaikainen teos No salaam, no shalom olisi ollut katuun maalattu, kyyhkysistä tehty arabiankielen sana salaam (= rauha).Visuaalisestikin näköjään vallan mainio teos.
Keskustelu oli vähän joutavanpäiväinen, emmekä me Gylénin kanssa ehtineet sanoa oikein mitään. Yritin kuitenkin sanoa, että tämä nykyinen oikeisto–vasemmisto-polarisaatio on täysin keinotekoinen ja tarpeeton. Minähän olen nyt sitten kuitenkin joutunut siihen mukaan, koska edustan ikään kuin sitä vanhaa vasemmistolaista kuppikuntaisuutta, joka Suomen taide-elämässä olisi muka vallalla. Tämä kävi hauskasti esiin, kun sain eräältä ystävältäni vinkin Facebookin – johon en aatteellisista syistä kuulu – keskustelunpätkästä, jossa tästä tulevasta ohjelmasta toissapäivänä esitettiin kommentteja. Toinen nuori taiteilija Riina Hänninen (s. 1985), jonka kanssa jo kerran aiemminkin olen ollut poliittisessa sananvaihdossa, arvioi kykyjäni puhua taiteesta ja politiikasta:
– Musta kantokorpi ei todellakaan ole mikään "oikea" ihminen puhumaan poliittisuudesta jollei oteta mukaan sitä pelkkää kommunisti/oikeisto asettelua. mitä mä olen aistinut niin siellä ollaan formalismin kyydissä aika rankasti. miks aina tollaset samat kulahtaneet ajatukset häh? mut marko on hyvä!
– Otso nimenomaan kumartaa valtasuhteita ja vanhoja klikkejä niinkuin kaikki melkein jotka täällä yleensä äänessä ovat, valitettavan usein Kantokorpi, siks tää maa junnaa taiteellisesti paikallaan ja nuoret suhtautuu taiteeseen pelkkänä valkosena tauluna ja hienoston runkkailuna. Tää Suomen "taidescene" on 10 ihmistä jotka riitelee keskenään ja joku akatemian formalisti paska. Siks ulkomailla on tunnettu vaan helsinki school ja pari muuta kun ei tää vaan nyt oikein toimi.
– Pitää sanoa, mä en kestä tätä taidekeskustelua miten etääntynyt se on todellisuudesta ja mä en ainakaan jaksa kuunnella enää mitään samaa diipadaapaa tarvitaan uutta verta ja laajempaa skaalaa.
Näin minusta on siis tullut kulahtanut kommariformalisti. Aika metkaa tämä toistensa ohipuhuminen. Siksi on kai vielä todettava painokkaasti pari asiaa:
1) Suomen taide-elämässä puoluepoliittisiin kähmintöihin kytkeytynyt taidepolitiikkaa siirtyi onnellisesti historiaan jo 1970-luvun myötä.
2) Suomen taide-elämässä ei viimeiseen kolmeenkymmeneen vuoteen ole esiintynyt käytännöllisesti katsoen minkäänlaisia poliittisia kuppikuntia (paitsi siis nyt viimeisten vuosien aikana yksi) – toki tietenkin monenlaisia kaverijärjestelmiä on joka alalla aina olemassa. Taide nyt vain sattuu olemaan ikään kuin jo määritelmällisesti vähän "vihervasemmistolaista", kuten Gylén radiossakin kommentoi, koska se tuppaa olemaan tavallisen ihmisen puolella ja kriittisesti erilaisiin valtarakenteisiin suhtautuvaa.
3) Museomiehet Berndt Arell ja Janne Gallen-Kallela-Sirén sekä heidän Sancho Panzansa, taidemaalari Osmo Rauhala (s. 1957) käynnistivivät tämän anakronistisen keskustelun osapuilleen vuonna 2007 – Helsingin Sanomien (23.9.2007) typerällä avustuksella. He ryhtyivät näkemään mörköjä, joita ei ole – samalla kun Arell ja GKS haalivat käsiinsä niin paljon taidevaltaa kuin mahdollista. Ja sitä on GKS:llä nyt aika paljon – Arellhan onneksi siirtyi Ruotsiin.
4) Mitä tulee omaan mielipiteeseeni: Haluaisin lopettaa tämän turhan polarisaation niin nopeasti kuin mahdollista. Se ei vastaa maailmaa sellaisena kuin maailma nykyhetkellä toimii. Se ei ole tästä ajasta. Taiteen keskeiset kysymykset ovat toisenlaisia, ja niitä on jo pitkään määritellyt puolueiden sijaan itse taide. Onneksi.
5) Ja sitten Hänniselle, joka on vielä vähän nuori: Neuvostoliitossa tapettiin taiteilijoita, koska heidän sanottiin olevan "formalisteja".
En siis suostu tuntemaan itseäni vielä niin kulahtaneeksi kuin Hänninen antaa ymmärtää. En suostu Paavo Väyryseksi.
PS. Tuon vähän joutavan radiokeskustelupätkän voi ainakin jonkin aikaa kuulla YLE Areenasta tästä linkistä (alkaa noin 26 minuutin kohdalla).
PPS. Radiosta lähdin suoraan Outi Heiskasen (s. 1937) työhuoneelle, jossa meillä oli palaveri tulevasta näyttelyluettelotekstistä, jota hänelle alan tehdä. Väliin hymyilin itsekseni, kun mietin, että mihinkähän pensastuulikansan puolueeseen Heiskanen kuuluu vai onkohan tuo korttipelien intohimoinen ystävä ja uusien sääntöjen keksijä herttaa, pataa, ruutua tai ristiä – vaiko täysin määrittelemätön valttikortti.
Edellisen kerran olin tutustumassa Outi Heiskasen seinälle ripustettuihin poliittisiin asiakirjoihin noin vuosi sitten. Puolueen linja on pitänyt edelleenkin – mikä se sitten onkin.
Nauroin otsikolle kovasti:)
VastaaPoistaEikös sun näkeminen pelkkänä vanhana kommarina (missä ei sinänsä ole mitään vikaa, kaikki kunnia vanhoille änkyröillekin) ole mitä suurinta juuttumista "rintamalinjoihin"? Kuitenkin kai teet kriitikon työtäsi ilman, että jokainen arvio alkaa sen korostuksella, että "nykytaide on porvarillista hapatusta"...Hmmm.
Kuuntelin radio-ohjelmankin, aika tarpeeton kokonaisuus kyllä, mutta mainintasi espoolaisista betoniporsaista oli aiheellinen esimerkki näennäisestä/turhasta varomisesta..Siinäkään jutussa ei kai ollut edes mitään tekoa kenenkään muslimin kanssa, jolta oltaisiin kysytty, vaan jostain ihan omista kuvitelmista.
Kiitos kommentista. Mainittakoon vielä, että Espoon betoniporsaista ei suoritettu mitään tutkimusta, jossa muslimeiltakin olisi kysytty suhtautumista asiaan. Minun tietojeni mukaan asian esitti ja vei eteenpäin yksi ainoa kokoomuksen valtuutettu. En kuitenkaan ole perehtynyt tähän päätöksentekoprosessiin millään tavalla vaan kommentoin kuulopuheiden pohjalta.
VastaaPoista