Eilen piipahdin Uudenmaankadun Galleria Huudossa, jossa on espanjalaissuomalaisen Leonor Ruiz Dubrovinin (s. 1978) maalausten näyttely (3.–21.8.). Dubrovin on muutama vuosi sitten valmistunut Kuvataideakatemiasta, ja siksi olikin hämmästyttävää, että hänen töistään välittyy ainakin minulle lähinnä anakronistinen tunne. Maalaukset eivät ikään kuin ole tätä aikaa. Ne ovat taidokkaita, mutta sellaisella ulkokohtaisella tavalla kuin esimerkiksi itäeurooppalainen takavuosien modernistinen taide, joka yritti näyttää modernistiselta taiteelta. Osa oli suorastaan postikorttimaisia – en kyennyt löytämään niistä sellaisia suuria ulottuvuksia, joita esimerkiksi Jukka Korkeila (s. 1968) kuvasi muutama vuosi sitten: "Tässä tehtävässä hän onnistuu luomaan uuden maailman, jossa elämä muodostuu pensselinvedoista eetteriin, abstraktioista kömpii esiin elämä, kun Ruiz siirtää väriä kankaalle."
Dominant White, 2011.
Tunnustan toki rajallisuuteni. Kaikki taide ei voi olla kaikkia varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti