Eilen alkoi sitten Galleria Ortonin syyskausi. Ortonin aiemman Leonhard Lapinin (s. 1947) näyttelyn innoittamana olimme päättäneet aloittaa uuden perinteen ja kutsua mukaan säännöllisesti virolaisia taiteilijoita – varsinkin sellaisia, jotka istuvat hyvin Ortonin muuten suomalaiseen linjaan. Yksi tällainen on luonnollisesti legendaarinen performanssitaiteilija ja monipuolinen kuvataiteilija Siim-Tanel Annus (s. 1960), joka on vanha Suomen ystävä – hän on esiintynyt näyttelyissä eri puolella Suomea useasti, ja muistan elävästi senkin, kun olin hänen kanssaan opettajana inkeriläistaiteilijoiden taideleirillä Pyhtään Kaunissaaressa joskus 1990-luvulla. Ja näin tapahtuikin, kun minulla oli ilo pitää eilen avajaispuhe Annusin näyttelyssä (9.8.–2.9.):
Siim-Tannel Annus ja kirjailija – myös kuvataiteilija – Bettina von Arnimin (1785–1859) huulet saksalaisesta 5 markan setelistä. Ja eiköhän taustalla luuraa myös viittaus Man Rayn (1890–1976) kuuluisiin huuliin.
Avajaisissa oli runsaasti väkeä ja hyvä tunnelma, ja oli muun muassa hauska nähdä, kuinka naapurimaiden performanssitaiteen grand old manit Roi Vaara (s. 1953) ja Siim-Tannel Annus löysivät toisensa:
Illalla oli sitten jatkot ravintola Salvessa, ja aamulla herättyäni kirjoitin rähmäisin silmin Ortonin verkkosivuille lyhyen esittelyn näyttelystä. Tässä se:
Rahan ikonologiaa
Monipuolinen ja kansainvälisesti tunnettu tallinnalainen kuvataiteilija Siim-Tanel Annus (s. 1960) on kohtuullisen nuoresta iästään huolimatta ehtinyt nähdä taidemaailman kirjoa laidasta laitaan: neuvostoaikana hänet tunnettiin rajuista performansseistaan, jotka veivät hänet jopa KGB:n kuulusteluihin, mutta Viron uuden itsenäistymisen myötä hän jo kuului kansakunnan ensimmäisiin edustajiin Venetsian biennaalissa, maailman tunnetuimmassa nykytaidekatselmuksessa.
Annus opiskeli taiteilijaksi legendaarisen Tõnis Vintin yksityisopetuksessa Tallinnassa samalla kun opiskeli historiaa Tarton yliopistossa. Performanssiensa lisäksi hänet tunnetaan sekä piirtäjänä että graafikkona ja myöhemmin varsinkin maalarina.
Vuonna 2005 Annus tarttui suureen ajankohtaiseen teemaan, rahaan. Virikkeitä hän sai jo Suomen siirtymisestä uuteen valuuttaan, euroon, joka oli myös tulossa hänen oman kotimaansa uudeksi valuutaksi. Mukana oli näin varmaan ripaus nostalgiaakin, mutta sivusta tarkkailijana Annus haluaa ehkä pikemminkin vain kommentoida – kertoa siitä, miten katoavaista raha symboleineen on ja miten siihen ei myöskään kannata kiintyä liikaa.
Rahan symboliulottuvuudet ja ikonisuuden maailma ovat tarjonnut taiteilijalle runsaasti materiaalia, jota kautta löytyy reittejä niin historiaan, psykologiaan, politiikkaan kuin esteettisten muotojenkin maailmaan.
Annus on poiminut rahoista yksityiskohtia – silmiä, huulia, meren pärskeitä ja lintuja – ja pop-taiteilijan tavoin lähtenyt leikittelemään mittakaavalla. Taskussamme olevat rahathan muuttuvat hiljalleen näkymättömiksi aivan samoin kuin vaikkapa julkiset veistokset ja arkkitehtuuri, ja kiinnitämme harvoin huomioita niiden kuvakieleen. Näin Annus paljastaa meille piilossa olevia symbolisia arvoja ja tuo uusia näkökulmia arjen ikonologiaan. Mittakaavalla leikittely tuo mukaan epäilemättä myös tiettyä huumoria, toisinaan ironiaakin, mutta aivan vastaavasti yksityiskohdan suurentaminen saattaa viedä maalauksen kohti abstraktia ilmaisua ja näin tuoda taas uusia ulottuvuuksia taiteen historiaan.
Annus oli täällä siinä itsenäisyyden kynnyksellä tai ehkä juuri sen jälkeen. Hänellä ja hänen kavereillaan oli vanhoja suomalaisia junavaunuja, puisia, jotka virolaiset taiteilijat olivat maalanneet.
VastaaPoistaVaunujen nimi oli Eest-Trans-Surrr. Vielä ehkä 10 vuotta sitten vaunut seisoivat sivuraiteilla aseman lähettyvillä, nyt niitä en ole nähnyt enää missään.
Kirjahyllyssä on haalistunut Eestin lippu. Vai Vironko? Annus oli meidän mielestä kovasti nuori vielä.
Rahan merkitys kasvaa, kun sitä ei ole.
VastaaPoista