Palaan vielä perjantaiseen Lahden keikkaani. Joka kerta, kun olen käynyt Lahden taidemuseossa, olen ollut aina yhtä tyrmistynyt siitä, kuinka huonot tilat museolla on. Museon näyttelytilat sijaitsevat surkeassa kellariloukossa, jonne päivä ei paljoa pilkahda:
Olen tietoinen siitä, että museolla asiaa on yritetty vuosi vuodelta viedä eteenpäin, mutta rahatilanne tulee aina vastaan. Tällainen tilanne antaa huonoa viestiä Lahden halusta olla kulttuurikaupunki – onhan siellä asianmukainen Lahden kaupunginteatteri ja varsin näyttävä Sibeliustalokin. Oikein kun asiaa mietin, niin luulenpa, että Suomen yli 100 000 asukkaan kaupungeista (yhteensä kahdeksan) Lahdella on puitteiltaan heikoin taidemuseo – täytyy toki samalla muistaa, että esimerkiksi 50 000 – 100 000 asukkaan kaupungeista (yhteensä 11) Kotkalla ja Seinäjoella ei ole taidemuseota lainkaan.
Raha tulee vastaan myös muussa toiminnassa. Merkittävistä isoista näyttelyistä tulisi aina julkaista kunnon luettelo, jonka kautta taide jatkaisi kontekstualisoituna elämäänsä myös tuleville polville. Esimerkiksi nyt päällä olevasta veistosnäyttelystä ei ole julkaistu mitään, ja kuitenkin kyseessä on selvästikin tärkeä katsaus tuoreeseen suomalaiseen veistotaiteeseen sekä myös kestoltaan mittava kolmen kuukauden näyttely, josta on museon verkkosivuillakin tarjolla infoa vain yhden vaivaisen lehdistötiedotteen verran. Näin ei saisi olla. Tällainen tilanne johtaa väistämättä noidankehään, itseään toteuttavaan profetiaan, jonka pahin lopputulos on museon lakkauttaminen (vrt. Savonlinna).
Vaan eipä tässä kaikki. Reissullani kuulin myös sen, että Lahden taideinstituutti aiotaan lakkauttaa, koska se on opetusministeriön mielestä niin pieni ja vaatimaton. Olen useasti sanonut ääneenkin, että Suomessa annetaan liikaa taideopetusta, joka vain työntää markkinoille uusia työttömiä työnhakijoita, mutta en ole sitä mieltä, että Lahti olisi ensimmäisenä listalla. Se on perinteikäs, vuodesta 1971 toiminut oppilaitos, joka on tuottanut taide-elämällemme lukuisia monin tavoin menestyneitä ja myös palkittuja taiteilijoita. Ongelmia on toki aina, mutta Lahdessa on ollut useita hyviä ja työlleen omistautuneita opettajia, jotka ovat vieneet suojattejaan hienosti eteenpäin. Tämän tiedän myös omasta kokemuksesta, koska olen aikoinani pitänyt siellä viitisen kertaa taiteen sosiologian peruskurssin, yhden taiteesta kirjoittamisen kurssin ja monia yksittäisiä luentoja. Oppilaat ovat aina vaikuttaneet äärimmäisen motivoituneilta, ja muistelenkin noita aikoja lämmöllä.
Niinpä allekirjoitinkin museolla käydessäni epäröimättä adressin instituutin lakkauttamista vastaan.
PS. Vähän myöhemmin. Onhan asiasta olemassa nettiadressikin. Käykää allekirjoittamassa, jos siltä vähääkään tuntuu.
PS. Vähän myöhemmin. Onhan asiasta olemassa nettiadressikin. Käykää allekirjoittamassa, jos siltä vähääkään tuntuu.
hei! seuraan ja pidän blogistasi!
VastaaPoistamutta kun näytteilleasettamisesta on puhe, niin täytyy sanoa, että sivusi ulkoasussa minua vaivaa suuresti 1) pieni, kirkkaan valkea sakarainen fontti mustaa vasten 2) ainakin tässä tekstissä kappalejaon puute. näistä syistä tulee usein raskas olo heti blogiin tullessa.
Sorry. En uskalla ryhtyä enää ulkoasua muuttamaan. Voithan sinä ainakin suurentaa kuvaa näytöllä.
VastaaPoistaHei
VastaaPoistaseuraan blogiasi säännöllisen epäsäännöllisesti. Erityisen herkullista on lukea Guggenheim -kannanottojasi, joissa olen pitkälti kanssasi samoilla linjoilla.
Lahtelaisena oli ilo lukea, että olit käynyt sielläkin. Ja kiitän siitä, että tälläkin areenalla tuli esiin kaupunkimme ilmeinen epäkohta.Lahden taidemuseo on toiminut yli 60 vuotta väliaikaisissa tiloissa, eikä loppua vaan näy.Tämä kertoo paljon ilmapiiristä ja tahtotilan olemattomuudesta. Kulttuurikaupunkia ollaan ja laadukkailla kulttuuripalveluilla halutaan profiloitua, mutta taidemuseo vain ei ole keskiössä näissäkään puheissa ja teoissa.
Taideinsituutin lakkauttamisuhasta en edes jaksa kirjoittaa. Muuten kuin nimeni adressiin.