Rästien purku jatkuu.
Viime viikon tiistaina kävin Galleria Jangvassa katsomassa Jonna Johanssonin (s. 1975) näyttelyn For Sale (21.9.–9.10):
Näyttelyn teema oli varsin kiinnostava: se perustui kuukauden työskentelyjaksoon Espanjan aurinkorannikolla, jossa Johansson oli dokumentoinut massaturismia eri tavoin. Tulokset olivat kuitenkin kliseisyyteen asti ennustettavia, ja vähän kliseistä tuo Johanssonin öklöjen vihreiden ja vaaleanpunaisten värien käyttökin on. En haluaisi kuulostaa liikaa keski-ikäiseltä äijältä, mutta vähän tuli taas sellainen tunne, että onko nuorempien naispuolisten maalareiden aina ja ihan pakosti käytettävä juuri näitä värejä, joista kykenen nopealla silmäyksellä tunnistamaan, että kyseessä on nuorempi naispuolinen maalari:
En ollut siis järin innostunut. Tai ehkä minä sitten vain tunnistin oman keski-ikäisen lihavan miehuuteni tämän fenomenologisen tutkailun kautta. Rantalomalle en kuitenkaan lähde.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti