Eilisen koko illan vietin radiossa, missä olin jo neljättä kertaa viikon sisällä. Nyt olin Tarleena Sammalkorven kanssa Radio Yle 1:n Lukupiirin kolmen tunnin suorassa lähetyksessä puhumassa Jaan Krossin (1920–2007) romaanista Syvyydestä (1989):
Yleisöpuheluita – väliin vähän kummallisiakin – riitti, ja oli hauska kuulla, miten hyvin moni kuulija romaanin tunsi ja miten voimakkaan vaikutuksen se oli heihin jättänyt. Näin minullekin on käynyt, sillä nimenomaan Kross on kirjallisuuden saralla ollut minulle tärkeä opas Viron lähihistorian ymmärtämiseen. Yksi maailmankirjallisuuden suurista nimistä, ehdottomasti. Ja erityisen tärkeä on juuri tämä romaani, jossa Kross ensimmäistä kertaa urallaan kertoi rehellisesti omiin kokemuksiinsa nojaten, miltä tuntui 1950-luvulla palata Siperiasta – tehden sen kuitenkin omaan tyyliinsä varsin monikerroksellisesti.
Etukäteen sovitut puhelinhaastattelut olivat monipuolisia, ja kuultiin niissä Tallinnan kuvataide-elämääkin, kun taidemaalari Jorma Hautala (s. 1941) kertoi muistojaan 1980-luvun tallinnalaisesta taiteilijaelämästä. Mainio kokemus, joskin aika väsyttävä. Olin kolmen tunnin jälkeen ihan puhki.
Mainittaanko vielä toivomani loppubiisi, jossa Siiri Sisask on tuonut nykypäivään Krossillekin ominaisen kyvyn yhtäaikaa rakastaa maataan ja olla kriittinen sitä kohtaan. Kuunnelkaa siis tästä linkistä jo iki-ihanalta tuntuva Mis maa see on (1998). Sanat on muuten kirjoittanut rocklegenda Peeter Volkonski, jonka juuri tapasin Tallinnassa.
Koko lähetys on viikon ajan kuultavissa tästä Areenan linkistä. Aika pitkähän tuo kyllä nykyisenä kiireisenä aikana on.
Oli muuten aika kiinnostava kokemus lukea sama kirja viikon aikana kahteen kertaan. Saattaa olla, että kokeilen samaa joskus toistekin. Syntyy aivan toisenlainen ote tekstiin, kun saa pohtia samaa asiaa useimmista näkökulmista.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti