Näyttelykuvia 491 & 492: Ghanassa ja pellolla ihan ulalla

Eilen kävin yhdessä näyttelyssä ja ihmettelin yhtä näyttelyä näyteikkunassa, kun palasin Uudenmaankatua kotiin tavattuani ensin Ateneumin taidemuseon kahvilassa Hämeenlinnan taiteilijaseuran puheenjohtaja Pirjo Partasen (s. 1947). Ryhdyn nimittäin kokoamaan seuran näyttelyä vuodeksi 2013 Hämeenlinnan taidemuseoon.

Myymälä 2:ssa oli varsin kiinnostava näyttely Ghanavisions (12.–30.10.), jossa oli esillä käsinmaalattuja elokuvajulisteita Ghanasta. Ja afrikkalaiseen tyyliin kyse oli tietenkin myös kierrätyksestä. Julisteet oli nimittäin maalattu jauhosäkeille:

Tällainen trashleffojen maailma ei ole oikein minua varten, mutta se ei estä sitä, etteikö niiden luoma visuaalinen kulttuuri olisi monin tavoin kiinnostava. Hyvin maneerisiahan tällaiset genret tuppaavat olemaan, mutta joitain varsinaisia helmiä oli kyllä joukossa, kuten vaikkapa tämä Salvation Artin Species 2:

Tuli mieleeni se, kun tiistaina luennoin Tampereella venäläisestä avantgardesta ja kerroin siitä, miten akateemiseksi jämähtäneellä taiteella on ollut aina taipumus hakea voimaa ns. primitiivisemmästä ilmaisusta. Näitä julisteita katsoessani ja ilmiötä miettiessäni tuli mieleen georgialainen kylttimaalari Niko Pirosmani (1862–1918), josta tuli venäläisen avntgarden lempilapsi:

Epäilemättä tässä on kyse samankaltaisesta ilmiöstä. Ja hyvä niin.

Sitä minä vähän ihmettelin, että tiedotteessa julisteiden sanottiin olevan kotoisin saksalaisten taiteilijoiden ja galleristien Anna Hellsgårdin (s. 1980) ja Christian Gfellerin (s. 1973) yksityiskokoelmista, mutta silti ne olivat kaikki myynnissä (esimerkiksi yllä oleva Species 2 maksoi 1000 euroa, kun halvimmat olivat 400 euroa). Mikä se sellainen yksityiskokoelma on?

***

Rajatiedon keskuksen ikkunassa oli huikea näyttely Olivier Morelin (s. ?) valokuvaamista viljapeltokuvioista ympäri maailmaa:

Varsin huikeaksi asian tekee se, että monet jaksavat uskoa näihin rajatietoulottuvuuksiin ja tekevät kaikenlaisia "vakavia" tieteellisiä tutkimuksia muun muassa kuvioiden ufokytkennöistä, vaikka jo pitkään on ollut tiedossa, että näitä on tehtailtu ihan hupimielessä – tai mikseipä vaikkapa taiteellisessa mielessä, kuten Doug Bower (s. ?) ja Dave Chorley (s. ?), jotka jo vuonna 1991 tulivat kaapista ulos ja kertoivat tehneensä kuvioita parinkymmenen vuoden ajan. Onpa taiteilijoille julkaistu jo oppaitakin. 

On tätä Suomessakin harrastettu. Tässä linkki Espoon tapaukseen vuodelta 2000. 

Maailma on joskus aika hupaisa.

PS. Tässä vielä linkki Wiltshire Crop Circle Study Groupin kotisivuille – Wiltshirehan on se keskeisalue näille ilmiöille.