Nyt näitä tunkee joka luukusta. Uusi Mitä Missä Milloin ilmestyi myös viime viikolla. Siinä oli kirjoittamani katsaus kuluneeseen taidevuoteen. Olen kirjoittanut niitä jo osapuilleen vuodesta 2003 asti joka vuosi. Älykköpiireissä ei MMM-juttuja varmaankaan pidetä kovinkaan suuressa arvossa, mutta tosiasia on, että suurimman vuosittaisen lukijakuntani minä niillä saan. Vastuu tuntuu itse asiassa aika isolta. Yksi aika raskaalta tuntuva ongelma on se, että olen sekaantunut moniin näyttelyihin jossain roolissa, usein näyttelyjulkaisun tekstin kirjoittajana, ja kuitenkin minun pitäisi pystyä lähestymään vuoden tapahtumia jollain neutraalilla objektiivisuutta lähentelevällä tavalla. Mutta tällaista tämä on, kun on pienet piirit. Yritän ainakin olla kehumatta niitä juttuja liikaa, joihin olen tavalla tai toisella sekaantunut.
Kuvataidevuosi 2009–10
Virallinen taidepolitiikka saattaa toisinaan saada enemmän palstatilaa osakseen kuin itse taide, ja näin kävi, kun museonjohtajien valinnat ja näyttelyvaihtokeskus Framen kohtalo toivat ehkä vähän totuttua enemmänkin esiin opetusminiteriön roolia vahvana taidepoliittisena toimijana.
Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin nimitti monen yllätykseksi filosofian kandidaatti Pirkko Siitarin Nykytaiteen museo Kiasman johtajaksi 1.4.2010 alkaen. Valtion taidemuseon johdon mukaan pätevin hakija oli nykytaiteesta väitellyt Pariisin Suomi-instituutin johtaja Marja Sakari. Valintakohua oli edeltänyt edellisen johtajan Berndt Arellin vähintäänkin yhtä yllättävä keskenkautinen ero paikalta, jota hän oli hoitanut vasta vuodesta 2007. Arell siirtyi tammikuussa 2010 Konstsamfundetin johtoon.
Syyskuussa 2009 uutisoitiin siitä, kuinka opetusministeriön rahoittama näyttelyvaihtokeskus kärsii huonosta ilmapiiristä. Maaliskuussa 2010 uutisoitiin jo, että opetusministeriö lopettaa Framen tukemisen. Varsinainen tapahtumaketju on jäänyt kaikkineen melko epäselväksi. Taidekenttää hätkähdytti myös samaan aikaan julkaistu opetusministeriön yleinen kehotus lähettää ministeriölle ehdotuksia uusiksi tavoiksi hoitaa Framen tehtäviä. Alkusyksystä 2010 tilanne oli vielä kesken, eikä virallisista taiteen kansainvälistämisstrategioista ollut selvyyttä. Vaikuttaisi siltä, että vallalla on kaksi varsin erilaista ajattelutapaa: toinen korostaa vientiulottuvuutta ja toinen kulttuurivaihtoa.
Taiteen keskustoimikunnan puheenjohtajana toiminut Berndt Arell käynnisti Stefan Wallinin aloitteesta taiteen keskustoimikunnan hallinnon kehittämistyön. Taidehallintoamme ollaan siis laittamassa uusiksi, mutta prosessi on vielä kesken.
Rakastettuja klassikoita
Olkoon taidepolitiikka mitä on, mutta ainakin kansa osaa tarvittaessa näyttää rakkautensa ja tarpeensa itse taiteeseen. Ateneumin taidemuseossa esillä ollut, Pariisin Musée National Picassosta koottu Pablo Picasso -näyttely (18.9.2009–28.1.2010) nimittäin rikkoi Ateneumin taidemuseon tähänastiset kävijäennätykset. Näyttelyn näki kaikkineen 314.755 kävijää. Näyttely ei myöskään ollut mikä tahansa Picasso-kooste vaan asiantuntemuksella laadittu kattava katsaus rakastetun taitelijan keskeisiin teemoihin.
Taidemaalarit Juri Saarikoski ja Jorma Hautala tutkimassa Picassoa. Kuvaaminen oli kiellettyä, ja tätä ottaessani salitäti kävi jo kimpppuun. Mutta kerkisinpäs, hähhäh.
Samalla tavalla hyvän katsauksen loi Ateneumin taidemuseon toisen, hyvin erilaisen klassikon näyttelyssä. Museo on viime vuosina ottanut valokuvataiteen suojiinsa esittämällä nimenomaan kansallisesti merkittäviä klassikkokuvaajia. Nyt oli vuorossa Caj Bremerin mittava retrospektiivinen näyttely (19.2.–16.5.2010), jossa oli näytillä niitä suomalaista sielunelämää klassisia lehtikuvia, jotka nostivat Bremerin lopulta taitelijaprofessoriksi.
Varsin rakastettu klassikko on jo pitkään ollut myös Ateneumin esittelemä Veikko Vionoja (11..6.–3.10.2010), jäyhän pohjalaisen sielunmaiseman tulkki.
Aina ei rakastettujen klassikoiden rooli taidehistoriassa ole edes täysin selkeä, ja niinpä heidän uraansa kannattaa valottaa eri näkökulmista. Näin tehtiin EMMA – Espoon modernin taiteen museossa, jossa 14.10.2009–10.1.2010 esiteltiin enemmän muotoilijana tunnettua Tapio Wirkkalaa nimenomaan hienovireisenä modernistisena kuvanveistäjänä.
Kuvanveiston juhlaa
Kuvanveisto oli yleisemminkin juhlinnan kohteena, kun Suomen Kuvanveistäjäliitto täytti sata vuotta. Päänäyttely Tähtihetkiä – Suomen Kuvanveistäjäliitto 100 vuotta nähtiin Wäinö Aaltosen museossa Turussa 19.5.–26.9.2010. Helsingissä liiton galleria Sculptor puolestaan esitteli vanhempaa veistotaidetta Julkisen veistotaiteen museossa (11.8.–5.9.2010).
Yksittäisistä veistäjistä isommilla näyttelyillä esiintyivät analyyttisilla teräskonstruktioillaan Kari Huhtamo (Helsingin Taidehalli 18.5.–13.6.2010) ja syvähenkisistä puuveistoksistaan tunnettu Pauno Pohjolainen (Turun taidemuseo 11.6.–12.9.2010). Molemmista veistäjistä ilmestyi myös kattava kirja viime vuosina Suomen ehkä liiankin harvalukuista taidekirjojen kustantajamaailmaa elävöittäneen Parvs-kustantamon toimesta.
Modernistisista vesiaiheistaan tunnettu kuvanveistäjä Eero Hiironen esiintyi laajalla koosteella Kumussa, Tallinnassa 21.5.–5.9.2010. Myös Huhtamo esiintyi ulkomailla: hänen laaja näyttelynsä nähtiin Moskovassa Tretjakovin galleriassa 3.9.–4.10.2009.
Eero Hiironen Kumun sisäpihalla.
Kuvanveistäjien nuorempi polvi osaa sekin täyttää isoja tiloja. Helsingin Taidehallissa (10.4.–9.5.2010) esiintyi komealla yhteisnäyttelyllä kaksi pariskuntaa Tampereen seudulta: Hanna ja Villu Jaanisoo sekä Heli Ryhänen ja Matti Kalkamo. Veistotaidetta, joskin käsitteellisemmällä tavalla, on myös Denise Zieglerin tohtorinopintoihin liittyvä tuotanto, jota nähtiin myös Helsingin Taidehallissa 6.–31.3.2010.
Kuvanveiston ystäviä kohtasi myös kaksi suru-uutista, kun abstraktin muodon mestarit Harry Kivijärvi (25.7.1931–15.4.2010) ja Ukri Merikanto (20.3.1950–25.7.2010) poistuivat keskuudestamme. Myös maalaustaiteemme vähäeleinen ja filosofinen modernismi jäi yhtä mestaria köyhemmäksi, kun Juhana Blomstedt (20.12.1937–3.8.2010) kuoli.
Kokoelmista kiinnostavasti
Taidemuseot joutuvat epäilemättä rahanpuutteen takia tyytymään useammin omien kokoelmien esittelyyn kuin kalliisiin itse tuotettuihin tuontinäyttelyihin. On syytä kuitenkin muistaa, että kokoelmien esittely on yksi museoiden tehtävistä, ja siihenkin voi paneutua monella tavalla. Nykytaiteen museo Kiasmassa on temaattisia kokoelmanäyttelyitä järjestetty heti alusta alkaen, ja Järjestetty juttu (26.3.2010–20.2.2011) olikin jo museon 11. kokoelmanäyttely. Temaattisuuttahan voi varioida tuomalla esiin aivan uusia näkökulmia, kuten Kiasmassa on tehty. Nyt esimerkiksi huomion kohteeksi nousivat taiteen kokemuksellisuus ja henkilökohtaisuus ja se tekemisen tapahtuma, joka teoksen on synnyttänyt.
Ateneumin taidemuseon kesäinen kokoelmanäyttely paneutui puolestaan Helsingin 1910-luvun historiaan kirjailija L. Onervan (1882–1972) ja myös näyttelyn kuraattorin, taidehistorioitsija Anna Kortelaisen silmin näyttelyssä Onerva – Kaupungin naiset (25.3.–29.8.2010). Kuraattorin roolin korostuminen herätti myös joissain taidepiireissä närää – aihe josta Suomessa tullaan epäilemättä vielä keskustelemaan paljonkin, koska ulkomailta tuttua tähtikuraattorijärjestelmää ei maassamme ole vielä kovin voimakkaasti koettu.
Suomen valokuvataiteen museo esitteli omia kokoelmiaan jopa hieman absurdilla tavalla oudolla koostellaan Ihmisiä suviyössä (9.6.–29.8.2010), joka läpivalaisi Suomen kesään liittyviä kliseitä ja stereotypioita. Ja eivätköhän ne valokuvakirjat, joita museo esitteli näyttelyssään Sivukaupalla – Suomalainen valokuvakirja (16.9.2009–6.1.2010) olleet nekin museon kokoelmista. Katsaus osoitti, että valokuvakirjallakin on sangen pitkä ja myös erittäin monipuolinen historia maassamme. Löytämättömiä – tai siis laajemmalle yleisölle esittelemättömiä – mestareita on varmaan vielä luvassa.
Institutionalisoituvat radikaalit
Moni taiteilija on nuoruudessaan viettänyt vaihetta, johon on liittynyt voimakas yhteiskuntakriittisyys tai jopa porvarillisen elämän kieltäminen. Varhaisemmassa vaiheessa 1900-lukua tämä liittyi usein viinanhuuruisen boheemielämään, mutta 1960-luvulla alkoi poliittisuus tulla kuvaan mukaan. Vanhoista radikaaleista moni on pitänyt pintansa instituutioiden paineissa, vaikka heitä on sitten opittukin laajemmin myös arvostamaan ja palkitsemaan.
Filosofinen mutta toisinaan myös varsin poliittinen, jo 1960-luvlta radikaalina tunnettu Raimo Reinikainen on aina ollut vaatimaton ja vetäytyvä, mutta 70-vuotisjuhlanäyttelyssään hän esittäytyi komeasti kahdessa taidemuseossa: Hyvinkään taidemuseossa 23.10–29.11.2009 ja Jyväskylän taidemuseossa 11.12.2009–21.2.2010.
Erkki Pirtola Berndt Arellina Kiasmassa 16.2.2010. Satuinpas paikalle!!!
Myöhempää radikalisoitumista taiteessamme edusti 1980-luvulla Ö-ryhmä, jonka jäsenistä on lopulta kehittynyt varsin arvostettuja hahmoja taidekentällämme. Taiteen väsymättömänä monitoimimiehenä tunnettu Erkki Pirtola sai työstään Kiila-palkinnon; kesäksi 2010 hän kuratoi Nurmijärven Taaborinvuorelle nykykansantaidenäyttelyn Taabor 10: Taapori ITE (19.6.–22.8.2010). Yksi kansainvälisimmistä taitelijoistamme on jo pitkään ollut performanssitaiteen grand old man, Roi Vaara – vanhoja Ö-ryhmäläisiä hänkin – jonka esiintymisiä ja niiden dokumentointia ei kovin paljoa Suomessa nähdä. Nyt niitä oli tarjolla Kajaanin taidemuseossa 6.9.–18.10.2009. Vanhoista Ö-ryhmäläisistä kuluneen kauden menestyjä oli kuitenkin Jussi Kivi, joka voitti sekä Ars Fennica -palkinnon että edusti Suomea Venetsian biennaalissa. Hänen palkintonäyttelynsä oli esillä Kuntsin modernin taiteen museossa Vaasassa 27.3.–23.5.2010, ja Venetsiassa nähty Kiven häkellyttävä yksityinen palo- ja pelastusmuseo oli esillä Nykytaiteen museo Kiasmassa 12.2.–12.9.2010.
Suomi vihdoin aidosti kansainvälinen
Taide-elämässämme on kansainvälisyys ollut aina vähän ongelmallinen alue. Usein kyse on ulkokohtaisen menestyksen kaipuusta, mutta ehkä vasta nyt, ruohonjuuritason kansainvälisyyden – muun muassa residenssitoiminnan – vallattua alaa alkaa kansainvälinen toiminta olla täysin luontevaa.
Yksi suosituista residensseistä on jo 10 vuotta ollut Beninissä toimiva Villa Karo, jossa eri alojen taiteilijamme ovat maailmankuvaansa rikastuttaneet. Tästä muistutettiin Helsingin Taidehallin näyttelyssä Huomenta Afrikka! – Villa Karo 10 vuotta (19.6.–11.8.2010).
Jostain kehityksestä kertonee sekin, että maahanmuuttajataitelijasta voi muutamassa vuodessa kehkeytyä yksi nykytaiteemme merkittävimmistä kansainvälisistä tekijöistä. Näin on käynyt irakilaissyntyisen ja viime vuodet monilla tärkeillä kansainvälisillä areenoilla esiintynyt Adel Abidin, jonka videoinstallaatiokatsaus nähtiin Nykytaiteen museo Kiasmassa 12.2.–25.4.2010.
Suomalainen nykytaidekin on siis tullut täysi-ikäiseksi, ja nyt on hyvä jäädä odottelemaan uusia tuulia.
Adel Abidin, Malja Muhammedille! Malja Mekalle!, 2009.
Muita merkittäviä näyttelyitä
Pippilotti Rist, Nykytaiteen museo Kiasma 5.9.–6.12. 2009
Bridgit Anderson, Suomen valokuvataiteen museo 16.9.2009–6.1.2010
Petri Hytönen, Gallen-Kallelan museo 26.9.2009–24.1.2010
Borders and Beyond, Helsingin Taidehalli 15.10–22.11.2009
Jani Leinonen, Hyvinkään taidemuseo 11.9.–11.10.2009
Jorma Kardén, Lahden taidemuseo 9.10.2009–10.1.2010
Zineb Sedira, Porin taidemuseo 16.102++9–31.1.2010
Laura Lilja, Lönnströmin taidemuseo 10.10.2009–10.1.2010
Flash! Valoa ja liikettä, Sara Hildénin taidemuseo 12.9.2009–17.1.2010
Tämä matka!, Turun taidemuseo 15.9.–28.11.2009
Henry Lönnforsin miniatyyrikokoelma, Turun taidemuseo 15.9.–28.11.2009
Art & Language 14.102009–10.1.2010
Helena Westermarck, Amos Andersonin taidemuseo 4.9.–23.11.2009
Catarina Ryöppy, Amos Andersonin taidemuseo 13.11.2009–4.1.2010
Nuoret 2009, Helsingin Taidehalli 5.12.2009–6.1.2010
Merja Puustinen & Andy Best, Keravan taidemuseo 10.11.2009–10.1.2010
Afrikan voima, EMMA – Espoon modernin taiteen museo 24.2.–6.6.2010
Candice Breitz, EMMA - Espoon modernin taiteen museo 24.2.–6.6.2010
Ars Fennica 2009, 9.10.2009–10.1.2010
Kirsi Tapper, Saarijärven museo 18.9.–15.11.2009
Kauneuden pauloissa, Helsingin taidemuseo, Tennispalatsi 21.10.2009–14.3.2010
Georg Baselitz, Helsingin taidemuseo, Tennispalatsi 16.4.–1.8.2010
Stiina Saaristo, Amos Andersonin taidemuseo 15.1.–8.3.2010
Export – Import, Helsingin Taidehalli 16.1.–28.2.2010
Wilhelm Sasnal, Sara Hildénin taidemuseo 18.2.–30.4.2010
M.C. Escher, Amos Andersonin taidemuseo 3.3.–31.5.2010
Moderni[smi], Designmuseo 12.2.–9-5-2010
Antti Jantunen, Hyvinkään taidemuseo 12.3.–25.4.2010
Hiroyuki Masuyama, Mikkelin taidemuseo 26.3.–5.9.2010
Rauma Biennale Balticum 2010, Rauman taidemuseo 12.6.–19.9.2010
After Sauna Art – Elonkorjaajat ja valokuva, Suomen valokuvataiteen museo 9.6.–29.8.2010
Denise Grünstein, Nykytaiteen museo Kiasma 30.4.–15.8.2010
Ilja Glazunov ja Suomi, Nykytaiteen museo Kiasma 21.5.–9.8.2010
XV Mäntän kuvataideviikot, Mänttä 13.6.–22.8.2010
Isaac Julien, Helsingin Taidehalli 21.8.–10.10.2010
Palkintoja 2009–10
Suomen Taideyhdistyksen tunnustuspalkinto 2009 Lauri Laine
Suomen Taideyhdistyksen dukaattipalkinto 2009 Petri Eskelinen
Vuoden Kiila 2009 Erkki Pirtola
Ars Fennica 2009 Jussi Kivi
Vuoden nuori taiteilija 2010 Anni Leppälä
Suomi-palkinto 2009, Kuutti Lavonen, Osmo Rauhala
Valtionpalkinto 2009 IC-98 (Visa Suonpää, Patrik Söderlund)
Taidekeskus Salmelan taidepalkinto 2010 Maria Laine
Vuoden ympäristötaideteos 2009 Riikka Latva-Somppi
Pro Finlandia -mitali 2009 Carolus Enckell, Ukri Merikanto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti