Minua on koko ajan vaivannut se, että aloittaessani bloggaamisen päätin kokeilla sitä, että voisiko kriitikko kertoa kaiken mitä näkee ja lukee – siis kaiken taiteeseen liittyvän. Ei se oikein tahdo onnistua, ja olen koko ajan ollut tietoinen siitä, että on useampiakin näkemiäni näyttelyitä, joista syystä tai toisesta unohdin kirjoitaa tai joihin en saanut sellaista otetta, että sanat olisivat ryöpsähtäneet noin vain – ja sitten ne vain jäivät.
Minulla on tietokoneellani kymmeniätuhansia valokuvia, ja kun ryhdyin tänään siivoamaan niistä turhia pois, huomasin taas joitain näyttelyitä, joiden kommentoimattomuus on suorastaan hävettänyt minua. Tässä nyt ne kaikki elokuun lopulta alkaen. Eihän taide mihinkään sitä paitsi vanhene – ei ainakaan pitäisi.
Minulla on tietokoneellani kymmeniätuhansia valokuvia, ja kun ryhdyin tänään siivoamaan niistä turhia pois, huomasin taas joitain näyttelyitä, joiden kommentoimattomuus on suorastaan hävettänyt minua. Tässä nyt ne kaikki elokuun lopulta alkaen. Eihän taide mihinkään sitä paitsi vanhene – ei ainakaan pitäisi.
***
Elokuun lopulla asuin vielä vähän aikaa Tallinnassa. Kävin Tallinnan Taidehallissa 29.8. katsomassa Siim-Tanel Annusin (s. 1960) näyttelyn Raha ja poeesia (4.8.–5.9). Olen vähän tuttukin Annusin kanssa vuosien takaa, ja siksi olikin hirvittävän hauska yllätys, että hän osui paikalle itsekin aivan sattumalta:
Annus ja tutun rahan yksityiskohta – ainakin vanhemmille lukijoille.
Näitä rahajuttujahan Annus on esitellyt Retretissäkin viime kesänä, joten mitään erityisen uutta ei tullut nähtyä, mutta lievästä liikakoristeellisuudestaan – tämä liittyy siis maalaustekniikkaan – huolimatta idea on toimiva, ja mukana oli myös vähän rankempia poliitisia kannanottoja Molotov–Ribbentrob-sopimukseen liittyen, joten kokemus oli ihan kiinnostava. Kiinnostava tekijä tämä varhaisen virolaisen performanssin (jo) grand old man – hänhän tuli jo neuvostoaikana tunnetuksi muun muassa rituaalisista tuliperformansseistaan, joita hän ei enää tee – on aina ollut.
***
Kun kuvanveistäjä Villu Jaanisoon (s. 1963) ja minun kuratoimaa veistosnäyttelyä Julkisen veistotaiteen museo (11.8.–5.9.) – josta en myöskään koskaan tainnut kertoa sen kummempia – purettiin Galleria Sculptorissa sain samalla seurata sitä, miten Anne Meskanen (s. 1966) rakensi omaa näyttelyään Käsitöitä (8.–26.9.). Avajaispäivänä 8.9. kaikki oli aamulla vielä vähän levällään, mutta hyvältä näytti. Meskanen on aina ollut kiinnostunut erilaisista hybrideistä, jotka tuottavat väliin aika outojakin tunnelmia ja joissa useimmiten on kuitenkin mukana jonkinlaista huumoria – eikä pelkästään mitään vitsejä:
Oikein kiinnostava näyttely, mikä varmistui, kun onneksi kävin katsomassa sen myöhemmin täysin valmiinakin.
***
Ja on tässä ollut pitkin syksyä kaikenlaisia taiteeseen liittyviä tapahtumiakin, joista en ole syystä tai toisesta ehtinyt tai viitsinyt kirjoittaa. Yksi tällainen oli Suomen Kuraattorien Yhdistyksen 10.9. Kiasman auditoriossa järjestämä seminaari Kone nimeltä kuraattori: Paikoillanne, valmiina, NYT – Suunnitelmasta valmiiksi. Minulla oli siellä puheenvuoro, jossa kerroin itsenäisen kuraattorin työstä. Tässä omaa puheenvuoroaan esittämässä intendentti Arja Miller Nykytaiteen museo Kiasmasta:
Ei ollut mikään veret seisauttava seminaari, ja jäin edelleen hyvin epätietoiseksi siitä että, pitäisikö minun hakea yhdistyksen jäsenyyttä. Onhan tässä tullut kuratoitua aika paljon 2000-luvulla, minkä huomasin, kun jouduin nyt ensimmäistä kertaa listaamaan kaikki kuratointini – keskityin nimittäin puheenvuorossani konkretian kautta siihen, miten erilaisia kuratoinnit aina ovat, eikä mitään yhtenäistä mallia prosessin kulusta kannata edes haikailla – mikä halu monella tuntui olevan aika voimakas. Tässä nyt kuitenkin se lista:
– Ikuinen paluu. Suomen Kuvanveistäjäliitto, Korkeasaari 2001. [Radoslaw Gryta, Jussi Heikkilä, Anu Kiiskinen, Kaisu Koivisto, Olo, Pekka Pitkänen, Jyrki Siukonen, Ossi Somma, Anu Tuominen]
– Neljä veistäjää messuilla. Helsingin kirjamessut 2002. [Pekka Kauhanen, Ukri Merikanto, Matti Nurminen, Heimo Suntio]
– Turhat pojat. Helsingin Taidehalli, Lönnströmin taidemuseo, Mikkelin taidemuseo 2003–04. [Juhani Harri, Jorma Hautala, Pekka Kauhanen, Matti Kujasalo, Ukri Merikanto]
– Silmä ja mieli. Nykytaiteen museo Kiasma 2004. [Yhdessä Marja Sakarin kanssa] [Annette Arlander, Tuija Arminen, Pirjetta Brander, Teuri Haarla, Ritva Harle, Gun Holmström, Markus Konttinen, Marcus Lerviks, Ulla Liuhala, Jaakko Niemelä, Kirsi Peltomäki, Outi Pienimäki, Ossi Somma, Vertti Teräsvuori]
– Neljä taiteilijaa Keravalla. Keravan taidemuseo 2004. [Pekka Hepoluhta, Matti Kujasalo, Matti Peltokangas, Timo Setälä]
– Tapani Mikkonen & Matti Peltokangas: Taidenäyttely. Galleria G 2005.
– Hevosvoimaa. Taidemuseo Meilahti 2006. [Yhdessä Pessi Raution kanssa]
– Sisäpiha – Lallukan taiteilijoita Lapualla. Lapuan taidemuseo 2008. [Soledad Chuaqui, Outi Heiskanen, Hannele Kylänpää, Kuutti Lavonen, Jaakko Niemelä, Antti Ojala, Matti Peltokangas, Heimo Suntio, Senja Vellonen]
– Tuunattua Tuuvaa. Mikkelin taidemuseo 2009.
– Salvelan kesä. Galleria Orton 2010.
– Julkisen veistotaiteen museo. Galleria Sculptor 2010. [Yhdessä Villu Jaanisoon kanssa]
***
14.9. kävin Vihdin Galleria Pictorissa avaamassa Aimo Kanervan (1909–1991) hauskan pikkunäyttelyn Valkjärven kesiä (14.9.–2.10). Kyse oli siis Vihdissä parissakin paikassa paljon aikaansa viettäneen Kanervan lähinnä Vihti-aiheisista teoksista. Näyttely olikin oikein kiinnostava – kyllä se mestari on mestari nopeissa luonnostyyppisissä piirustuksissa ja akvarelleissaankin. Oli myös hauska nähdä näyttelyssä paljon vanhoja tuttuja. Tässä muun muassa hieno taidemaalari Tapani Tamminen (s. 1937) Kanervan omakuvan kanssa – jotain epäluuloista habituksellista yhtäläisyyttä heissä muuten on (kai se oli vitsi?):
Avajaispuhekin sujui oikein hyvin, koska sain vähän tuoretta kaskuiluakin mukaan käytyäni ensin haastattelemassa ystävääni ja antikvaarista kirjakauppiasta Eeva Kanervaa, Aimon tytärtä, joka oli isänsä mukana monilla Vihdin matkoilla. Sain muun muassa kerrottua Aimon ensimmäisen kommentin hänen tutkittuaan mahdollisia maalauspaikkoja Vihdissä: "Eihän täällä ole mitään maalattavaa!" No, jotainhan sittenkin löytyi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti