Hanna-Leena Paloposki (toim.): Muisto. Taiteilijakirjeitä, arkistoja ja kokoelmia. Kuvataiteen keskusarkisto, 19. Valtion taidemuseo / Kuvataiteen keskusarkisto 2010. [Tekstit: Hanna-Leena Paloposki, Ulla Vihanta, Helena Hätönen, Eina Heikka, Juha Ilvas, Marjatta Levanto, Iliana Mejias-Ojajärvi, Olli Valkonen, Marita Mellais, Veikko Pakkanen, Irmeli Isomäki]
Valtion taidemuseo juhlii 20 elinvuottaan, ja saman tekee sen alainen Kuvataiteen keskusarkisto julkaisemalla juhlan kunniaksi toimintansa kirjoa monipuolisesti valottavan artikkelikokoelman. Voisi tietenkin ajatella, että nykyisten heikkojen resurssien aikana tällainen julkaisutoiminta olisi ikään kuin tuhlausta ja söisi resursseja tarkemmin fokusoidulta tutkimukselta ja sen julkaisulta. Mutta ei kai sitä aina tarvitse niin tosikko olla. Tunnustan siis suoraan, että nautin tästä kirjasta tosi paljon, vaikka ei kyseessä niin erityisen "tärkeä" julkaisu olisikaan. Kaikissa jutuissa oli runsaasti uutta tietoa, ja kohdehenkilöinä mukana oli sellaisia taiteilijoita, joista en ole tiennyt juuri mitään – kuten vaikkapa Ida Silfverberg (1834–1899), jonka kirjeenvaihto antaa uutta tietoa tämän osaavana kopioijana tunnetun taiteilijan vaiheista.
Eivätkä arkistotutkijat ole samasta puusta tehtyjä – eivätkä välttämättä edes kuivia. Esimerkiksi johtajanpaikalta juuri eläkkeelle jäävä Ulla Vihanta antaa eläytyvän mielikuvituksensakin lentää – toki varustettuna taidehistoriallisella asiantuntemuksella – pohtiessaan Johan Knutsonin (1816–1899) vähän hassuakin maalausta Näkymä Porvooseen taiteilijan ateljeesta (n. 1845):
Elina Heikka puolestaan seikkailee Egyptissä asti – ja tulokselliseti – tutkimassa Gunnar Berndtsonin (1854–1895) Alméeta (1883):
Eikä kaikkien tutkittavien taiteilijoiden tarvitse enää olla kultakaudelta tai ajalta ennen sitä. Nytkin mukana on esimerkiksi oikein kiinnostava artikkeli elektronisen musiikin gurusta Erkki Kurenniemestä (s. 1941), kirjoittajana Marita Mellais. Kurenniemi on nimittäin lahjoittanut osan mittavasta kotiarkistostaan Kuvataiteen keskusarkistolle, ja siinä tuleekin tutkijoillle pohtimista piisaamaan – ei ole nimittäin ihan yksinkertainen ajattelija tämä Kurennnemi, minkä muistan hyvin kun tein vuonna 2002 hänestä haastattelua taiteilijaryhmä Dimension 30-vuotisjuhlakirjaan.
Itse asiassa olin sen verran innoissani, että luin koko kirjan melkein yhdellä istumalla ja pidin kaikista artikkeleista ainakin joiltain osin, vaikka tällaisen antologian vahva puoli on juuri se, että ei tarvitse stressata: juttuja voi lukea yhden nyt ja toisen myöhemmin ja kolmannen vaikka ensi vuonna.
Vähän sellainen 'viehättävä' kirjahan tämä toki oli minkään veret seisauttavuuden sijaan. Mutta tarvitaanhan sitä vähän pikkuhauskaakin.
***
Ja vielä: iso rutistus ja onnittelut arkistolle. Olen käyttänyt heidän palveluitaan jo pitkään ja saanut aina paneutuvaa ja asiantuntevaa apua osakseni. Olen myös lukenut heidän kaikki tähän asti ilmestyneet 19 julkaisuaan ja haluan myös siis korostaa, että laitoksesta on tullut mallikelpoinen ja merkittävä julkaisija, jonka kirjat ovat myös esineinä aina huolitellusti suunniteltuja. Niin taas nytkin.
Kivaa että Kurenniemi on mukana! Olen joskus 60-luvun puolivälin maissa sattunut tilaisuuteen jossa Kurenniemi mietiskeli musiikin tekemistä koneilla. Vieressä oli kaikenmaailman muuta väkeä.
VastaaPoistaKaiken lisäksi Kurenniemi osasi ajatella myös matemaattisella aivo-osallaan, joka ainakin minussa herätti hirmuisen kunnioituksen.