Keskiviikkona jouduin lähtemään Kontulan kirjastoon asti hakemaan Eino Mäkisestä (1908–1987) kertovaa kirjaa, kun ei lähempää löytynyt hyllyssä olevaa. Olen nykyään vähän hajamielinen ja meninkin oitis väärään junaan ja huomasin yhtäkkiä olevani itäisen haaran toisessa päässä eli Vuosaaressa. No, meninpä siten taas Vuotaloon, jossa olin vähän aikaa sitten yrittänyt käydä. Nyt oli talokin auki, ja näyttely oli vaihtunut. Minulle entuudestaan tuntematon Iina Heiskanen (s. ?) oli ripustanut vähäeleisen hienosti tähän rujoon tilaan näyttelynsä Lähtökohta (9.-–27.11.), jossa lähtökohtana on viiva ja rytmi ja pinta – urbaanissa kattomaisemassa:
Vähän kuivakkaa jälki joissakin teoksissa oli, mutta kyllä paikan henki oli näissä maisemissa veikeästi läsnä.
***
Sitten menin Kontulaan (ruots. Gårdsbacka) niin kuin alkuperäinen tarkoitus olikin. Käytyäni kirjastossa nautin aidon ostarioluen örisevässä miljöössä ja tiirailin sitten Heikki Häiväojan (s. 1929) 12-metristä Yhteistyö-monumenttia (1967), joka on mielestäni Häiväojan paras julkinen veistos, suomalaisen veistotaiteen modernismia uljaimmillaan:
Oikein harmittaa, että alkuperäinen vesiallas, josta veistos hienosti heijastellen nousi, on täytetty istituksilla:
Mutta ehkä realiteetit on sitten vain tunnustettava. Ehkä tarvittavan altaan ylläpito olisi nykyisessä ostarimaailmassa vaikeaa ja kallistakin. Harmiksi käy silti. Voin vain kuvitella, kuinka ultramodernin kehistysuskoiselta ostari uhkeine veistoksineen on 1960-luvulla näyttänyt. Mutta onhan aika tässä muutenkin tasinut 1960-luvun ihanteita. Sitä mietin vielä toisen tuopin ääressä, elämästä ruskettuneita seuralaisiani vähän alakuloisena tarkastellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti