Jos eilinen päivä oli katu-uskottavuuden ja taiteen yhteyden päivä, niin tänään siirryin sitten ihan toisenlaiseen maailmaan. Lähdin nimittäin Siuntion Hyvinvointikeskukseen (ent. Siuntion kylpylä) työmatkalle, ja sain luontaiseduksi jäädä yöksi, syödä hyvää ruokaa ja käydä uimassakin. Oli muuten aika nasta uida lämpimässä vedessä ulkona pakkasessa.
Mutta asiaan. Olen aikoinani käynyt täällä jossain seminaarissa, ja kiinnitin jo silloin huomiotani siihen, että onpa isossa talossa laaja ja kiinnostava – ja vähän outokin – taidekokoelma.
Niinpä ei ollut lainkaan vaikeaa vastata myönteisesti, kun minulta kysyttiin, että haluaisinko olla mukana prosessissa, jolla taide tuodaan enemmän osaksi asiakkaiden kokemusta. Palaan tähän myöhemmin tarkemmin, kun asia on selkiintynyt.
Koko päivän olen kuitenkin nyt saanut haahuilla ympäri taloa ja tutkia kiinnostavia taideteoksia. Isossa aulassa on vaikuttava Mauri Favénin (1920–2006) triptyykki 1960-luvulta:
Maanalaisen kerroksen käytävällä saattoi törmätä yllättäen hienoon Eino Ruutsalon (1921–2001) moottoroituun kineettiseen veistokseen, joka vieläpä toimi kaikkien vuosien jälkeen:
Tai sitten yhdessä pienemmässä aulassa Paul Osipowin (s. 1939) komeaan maalaukseen Lentävät laatikot (1970):
Tässä kuitenkin vain jäävuoren huippua. Jatkan kierrosta huomenna ja palaan asiaan sitten myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti