Luettua 56: Päällystakki

Kivi Larmola & Nikolai Gogol: Päällystakki. Like 2010.

Ja vielä kerran Pietariin. Mainitsin jo taannoin Nikolai Gogolin (1809–1852) novellin 'Nevan valtakatu', jonka Pietarissa luin loppuun. Luin myös ennen matkaani novellin 'Päällysviitta', jota unohdin kommentoida. Olen itse asiassa lukenut aika paljon koko ajan, enkä enää ehdi näköjään kunnolla päivittämään blogia. Mutta yhden kirjan haluan kuluneilta viikoilta kuitenkin mainita, koska siinä mennään ainakin kuvantekemisen alueelle. 

Olen aina ollut oikein huono sarjakuvanlukija, mutta Kivi Larmolan (s. 1966) tuore albumi  ansaitsee kyllä kaiken mahdollisen esille nostamisen. Larmola on sisäistänyt Gogolin novellin hengen hienosti, ja luin ja katselin – siis varmaankin nautiskelin – itse asiassa albumin kahteen kertaan peräkkäin, niin innostava se oli. Larmola ei ole lähtenyt mitenkään modernisoimaan Gogolia vaan on pidättäytynyt tsaarinajan tunnelmissa. Ja hyvin toimii näinkin. Kuva ja värimaailma ovat olleet määrääviä tekijöitä, mutta kyllä toisaalta käsikirjoituksen lakonisuus on oivaltavaa sekin. 

Tekisi mieleni sanoa, että tämä on hienoin kotimainen sarjakuva-albumi, johon olen tutustnut, mutta se ei toisaalta ole paljoa se. Mainio teos kuitenkin. 

PS. Ja tästä voitte tutkailla Larmolan omasta työkirjasta sitä, miten tällainen mestariteos syntyy. Kyllä nyt taisi aueta meikäkäläisellekin ihan uusi maailma. Vähän rasittavaa se tosin on, kun ei aika tunnu muutenkaan riittävän mihinkään. Innostuin Pietarissa ikoneistakin aivan liikaa. Juuri ikonit ja sarjakuvat ovat aina olleet minulle vähän musta kohta. Toivottavasti en koskaan innostu heavysta ja oopperasta.