Kun Malmitalolla käynti tuotti ainakin lievän huonon omantunnon laiskuudestani, päätin sen innoittamana lähteä lauantaina uimareissulle vielä idemmäksi eli Vuosaareen (ruots. Nordsjö), jonka uimahallin vieressä sijaitsee Helsingin kulttuurikeskuksen alaisuudessa toimiva Vuotalo. Ja nyt vielä Malmitaloakin pahempi tunnustus: Olen käynyt Vuotalossa katsomassa taidenäyttelyä aiemmin vain kerran elämässäni. Yritin jopa netistä tutkia, että olisiko talo auki pyhäinpäivänä vai ei, mutta ei se oikein selvinnyt. Koska siellä oli illalla joku esitys, ajattelin että varmaan se olisi auki. Mutta väärässä olin. Tämä epäilemättä moderni mutta aika tylyn näköinen kulttuurikeskus oli ulkoasunsa mukaisesti tylysti kiinni:
No, katselin sitten näyttelyn ikkunasta. Sen verran veikeä tila – joka muuten on rujoudessaan omalla tavallaan aika hieno – näyttelytila on, että jokaikisen esillä olevan duunin pystyy näkemään ikkunasta:
Siellä oli esillä Itä-Helsingin Taideseuran syysnäyttely Voimaa väristä (26.10.–6.11.). Näyttely liittyy Itä-Helsingin kultuuriviikkojen Voimaannu taiteesta -teemaa. Tässä katkelma puheenjohtaja Kirsti Pesarin avajaispuheesta:
"Taiteesta voimaantuminen on tuttua jokaiselle harrastajalle ja ammattilaiselle. Itä-Helsingin Taideseuran kursseilla ja retkillä on taiteilijoiden itsenäisen työskentelyn lisäksi syntynyt lukuisia töitä, joista näyttely koostuu. Yhteinen työskentely merkitsee vuorovaikutusta, kehittymistä omien päämäärien asettamiseen ja toteuttamisen. Ryhmässä saa uusia virikkeitä, kehittyy antamaan ja ottamaan palautetta – moni sanoo, ettei yksin tulisi tehtyä mitään. Ryhmä antaa tukea ja innostusta omaan arkeenkin.
No, turhahan minun on teeskennellä, että siellä mitään nyt niin erityisen kiinnostavaa taidetta olisi ollut. Jokunen hauskan näköinen akvarelli kuitenkin. Mutta tällainen toiminta on joka tapauksessa tärkeää ja kannatettavaa. Ja tuohon voimaantumiseen uskon aika vakaasti, koska sen kokee joskus katsojanakin – tai parhaimmilaan keskustelussa taiteesta – niin voimakkaasti.
Ja uimahallin kuuma löylysaunakin oli niin hauska, että käyn varmaan jatkossa katsomassa Vuotalon näyttelyitä ihan oikeasti sisältä käsin. Eihän näin oikeasti saisi tehdäkään.
Takaisintulomatkalla yritin Metrossa analysoida ulkomainonnan visuaalisia ulottuuvuksia, mutta minua alkoi vain ihmetyttää se, että H&M pystyy myymään neuleita alle 20 euron tai jopa alle 10 euron. Täytyyhän siinä olla mukana jotain epäilyttävää ja ihan varmasti jotain työläisiä polkevaa – ja onhan firma jo kahteen otteeseen kärähtänytkin lapsityövoiman käytöstä:
Että heräsi juuri se kysymys, jonka näin Kampissa noustessani metrosta – hienoin stadilainen katutaideduuni pitkään aikaan:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti