Jatkan pitkin syksyä kommentoimatta jääneiden näyttelyiden purkamista. Palaan kuitenkin vielä hetkeksi Turun kirjamessuille, jossa vierailin 2.10. Poislähtiessäni kävin VR:n lipputoimistossa ostamassa lipun ja kiinnitin huomioni erääseen hassuun yksityiskohtaan. Seinällä oli vanha kunniakirja, jossa kerrottiin siitä, kuinka Turun rautatieasema oli vuonna 1962 sijoittunut valioluokkaan VR:n liikennepaikkojen välisessä istutusten ja yleisön oleskelutilojen kuntoisuuskilpailussa:
Kunniakirjan on suunnitellut Rolf Christianson (1928–1997), joka on tehnyt ainakin 1950-luvulla oikein hauskoja matkailujulisteita. Olen oppinut viime vuosina spottaamaan pieniä visuaalisen kulttuurin yksityiskohtia vähän joka paikassa, ja on aina hauska nähdä tällaisia vähän vanhempia ja harvinaisempia juttuja ja käydä sitten tihrustamassa vähän lähempääkin:
Suosittelen tällaista harrastusta. Ei maksa mitään eikä vie varsinaisesti aikaakaan. Ja sitten tulee monipuolisesti miettineeksi visuaalisen kulttuurin historiaa. Ja pysyy jotenkin vireänä silloinkin, kun vain muuten ottaisi pannuun: täällä mä oon jossain Turussa ja haluaisin olla jo kotona ja sitten pitää vielä istua junassa, joka ei nykyään voittaisi mitään kuntoisuuskipalua – kaikki on kallista, kahvi pahaa ja vessassa haisee yököttävälle. Onneksi jäi tämä muisto.
***
8.10. huomasin hauskan yksityiskohdan Laivurinkadulla – tai itse asiassa olin huomannut sen jo aiemminkin mutta sitten unohtanut. Kultaseppä Kapi pitää ikkunassaan pieniä näyttelyitä. Nyt siellä oli lokakuun taiteilijana sarjakuvapiirtäjänä tunnettu Ruth Johansson (s. 1967):
Sarjakuva ei ole oikein minun lajini, mutta tällaisia pieniä tietoiskuja on ihan hauska saada. Muutenkin tällainen ikkunagallerian ylläpitäminen on aina kannatettavaa toimintaa.
***
Pohjolassa on ehkä ainakin vähän jotain samaa kuin Lauri Astalassa (s. 1958), ja tunnenkin viehätystä tällaiseen maailman mallintamisen tutkailuun taiteen kautta. Kyllä tämä taisi olla ihan hyvä näyttely minunkin mielestäni.
***
16.10. Piipahdin Galleria Art Kaarisillassa Sanomatalossa. Siellä oli Helsingin kuvataidekoulun ja erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden taide- ja toimintakeskus Kaarisillan yhteisnäyttely Elämäni (6.–24.10). Ei ehkä ihan toimiva yhdistelmä, mutta varsinkin Kaarisillan betoniveistoksia tuottanut kurssi on tainnut olla oikein mielekäs – opettajaa en kotisivujen kautta saanut selville. Jälki ainakin oli vaikuttavaa, kuten tässä Pirkka Hytösen (s. ?) omakuvassa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti