1970-luvulla Tukholmaan muuttanut Juhani Ahon (1861–1921) ja Venny Soldan-Brofeldtin (1863–1945) pojantytär Claire Aho (s. 1925) on tehnyt pitkän uran mainos- ja muotikuvaajana ja myös dokumenttifilmien tekijänä. Hänen vuonna 1968 ottamansa Helsinki-aiheiset valokuvat, jotka olivat aikoinaan esillä Kielissä järjestetyssä pohjoismaisia pääkaupunkeja käsittelevässä näyttelyssä, ovat nyt ensimmäistä kertaa nähtävänä Suomessa, kaupungintalon Virka Gallerian näyttelyssä (4.6.–5.9.).
Menin aamupäivällä näyttelyn pressiin, jossa itse valokuvaajakin oli pirteänä paikalla. 84:n vuoden korkea ikä ei tuntunut paljoa painavan:
Ahon kuvaama Helsinki on auvoisa ja nostalginen ja hyvin arkisen ihmisläheinen:
Olisihan siinä jotain rosoa ja särmääkin voinut olla, mutta kyllä tällaistakin Helsinkiä, jonka lapsuudestani muistan, on toki hauska katsella. Vähän sellainen ikuisen lauantain fiilis siitä kyllä tulee.
Tätä vaikutelmaa yrittää omalta osaltaan problematisoida Kjell Westö:
Claire Aho & Kjell Westö: Helsinki 1968. WSOY 2010.
On hienoa, että Claire Ahon vuoden 1968 Helsinki-kuvat on tallennettu myös kirjaksi. Tavallaan on myös ihan hauskaa, että tekstiä kirjaan on ollut kirjoittamassa Kjell Westö (s. 1961), Ahoa yli 30 vuotta nuorempi stadilainen. Olen pitänyt aina kaikesta lukemastani Westöstä, mutta nyt tuli sellainen tunne, että alkaakohan metodi olla vähän väsynyt. Mennään kansalliskirjastoon ja luetaan vuoden 1968 lehtiä ja sirotellaan mukaan hauskoja yksityiskohtia, muun muassa Kekkosen kalamatkasta Hiittisiin Aleksei Kosyginin (1904–1980) kanssa. Westön pitäisi ehkä pitää pientä mietintätaukoa ja keksiä vähän uusia kujeita.
Itse asiassa olisin paljon mielummin lukenut kirjan johdantona jonkun valokuvatutkijan – vaikkapa Suomen valokuvataiteen museon tutkija Jukka Kukkosen – Ahon tuotantoa kontekstualisoivan esseen.
Saahan sitä toivoa.
On tämä silti hauska kirja, eikä Westön juttukaan mikään ihan paska ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti