Näyttelykuvia 111: Irti?!

Olin tänään monipuolisen mediataiteilija Markus Renvallin (s. 1957) kanssa vierailevana tähtenä kritiikkisessiossa Taidekoulu Maan kolmannen vuosikurssin lopputyönäyttelyssä Irti?! (25.5.–5.6.) kulttuurikeskus Stoan galleriassa Itäkeskuksessa:

 

Vielä tuntienkin jälkeen on aika voipunut olo. Tällainen on itse asiassa aika rankkaa työtä. Pitää yrittää pysyä valppaana, ei saa puhua paskaa ja pitää kuitenkin löytää näkökulmia sellaiseenkin, johon ei oikein tunnu saavan otetta. Ja sitten pitäisi olla kriittinenkin, mutta nyt jo kuitenkin harmittaa jotkut asiat, jotka tuli sanoneeksi. "Pitikö minun nyt sillä lailla mennä sanomaan?" Ja sitten vielä Pirjetta Branderkin (s. 1970) meni sanomaan, että osa muistaa saamansa kommentit koko ikänsä. Mutta hyvä kun sanoi, sillä tottahan se on. Kyllä minä esimerkiksi heti elävästi muistin, kuinka eräs nainen muisteli pari vuotta sitten Paul Osipowin (s. 1939) antamaa kommenttia Oriveden Opistosta jostain 1960–70-lukujen vaihteesta. "Mitä paskaa sinä yrität minulle tarjota, vie se pois", oli Osipow tokaissut. Ei me Renvallin kanssa onneksi sellaisia puhuttu. Mutta huomautin minä Anni Terävälle (s. ?), että hänen maalauksensa naisen polvi on anatomisesti kökkö:

Mutta sitten me ajauduimmekin keskustelemaan siitä, että voiko polvi olla anatomisesti kökkö tarkoituksellisesti. Minä tietenkin väitin, että ei, jos maalaus muuten muistuttaa tyyliltään fotorealismia. Mutta ota nyt näistä nuorista selvää. He kun ovat ottaneet modernisminkin käyttöön ikään kuin hassuna tyylikeinona. Heillä ei tunnu olevan enää mitään isänmurhafiiliksiä. He tekevät kuin huvitellen modernistisen näköisiä muotoja välittämättä värimaailmojen perinteisistä hillityistä sääntöjärjestelmistä tai sitten koristellen muotoja vaikka erilaisilla hileillä. Se on itse asiassa aika metkaa. Ehkä heitä jopa nauratti, kun me viiskymppiset äijät yritimme olla tosissamme. 

Avartavaa tällainen ainakin on. Toivottavasti puolin ja toisin.

Hyvä fiilis koulussa tuntuu ainakin olevan. Kommunikaatio opettajien ja oppilaiden välillä on aidon ja rehellisen tuntuista. Tällainen kuva minulle jäi jo silloin, kun puolitoista kuukautta sitten olin siellä pitämässä luentoa katutaiteesta.