Turhaa tiedotusta

Torstaiaamu meni ihan hukkaan. Olin Taide-lehden edustajana Serlachius-museoiden tiedotustilaisuudessa Savoyn bankettitiloissa, koska Pessi Rautio ei päässyt muiden kiireiden takia paikalle. Eipä paljoa jäänyt sen paremmin Rautiolle kuin lapsenlapsillekaan kerrottavaa. Mänttäläiset tulivat Helsinkiin kertomaan sen, että jotain he aikovat tehdä:

 

Taidesäätiön puheenjohtaja Henrik de la Chapelle (oik.) ja museoiden johtaja Pauli Sivonen vetivät tilaisuutta, jonka sisältö pidettiin ennakkoon suurena salaisuutena. Pakko todeta, että olisivat aivan yhtä hyvin voineet lähettää sähköpostilla sen tiedon, että museot ovat saaneet perintörahaa ja laajentavat tilojaan ja toimintaansa. Nyt oli oikein palkattu vielä ulkopuolinen taho – PR- ja viestintäpalveluja tuottava Marsaana Communications – hoitamaan tilaisuus, eikä paikalla ollut oma tiedottaja sanonut sanaakaan. Mikähän se hänen roolinsa sitten mahtaa olla? Tosi ärsyttävää pelleilyä, sillä tiedotettavaa oli aika vähän. Kun yritin kysyä, että mihin he aikovat profiloitua nyt, kun he kuulemma aikovat satsata myös enemmän vaihtuviin näyttelyihin, he totesivat, että sitä pitää nyt miettiä. Sitten kysyin, että miten he aikovat lähestyä uusien tilojen arkkitehdin valintaa ja että haluavatko he mahdollisesti kansainvälistä vau-arkkitehtuuria vai kansallisen kilpailun, he sanoivat, että sitä pitää nyt miettiä. Muuta kysyttävää en sitten keksinyt. Eikä kukaan muukaan.

Olihan kaikessa muka-ammattimaisuudessaan amatöörimäistä meininkiä.

Kulttuurijournalistille se, että museo saa Gustaf Serlachiuksen perintörahoilla 10–12 miljoonaa maksavat 3 500 neliötä lisää tilaa, on tietenkin hieno uutinen, mutta neliöistähän siinä vain toistaseksi oli kyse. Journalistina sitä toivoisi uutisfaktoja vaikka sähköpostilla, ja sitten mielenkiintoisia sisältöjuttuja tiedotustilaisuuksina, joissa voi keskustella ja kysellä lisää. Tämä oli niin ylettömän turhanaikaista. Siis aivan täysin turhaa. Eikä Savoyn aamiaisen karjalanpiirakoiden munavoikaan ollut kovin kummallista.
No, yksi syy ärtymykseen on tietenkin oma vika. Pitäisi nimittäin tehdä oikeita töitäkin. Tämänkin tunnin olisin voinut käyttää ensi viikon YLE Radio 1:n Kultakuumeen radiokolumnini tekemiseen, että pääsisin joskus lähtemän Tallinnaan, josta olen vuokranut kämpän itselleni vähäksi aikaa. Mutta sainhan minä sen kyllä sitten kunnialla kirjoitettua ja menin saman tien Pasilaan studioon sen lukemaan.