Joskus näkee jotain niin karseata, ettei haluaisi edes kertoa näkemästään. Mutta pakkohan se on. Vanhassa kirkkopuistossa eli kansanomaisesti "Ruttopuistossa" on lyhyen aikaa – onneksi edes alle viikon – esillä hautakivisuunnittelija Pinja Hellmanin (s. ?) "näyttely" Muistojemme tulevaisuus (7.–12.6.). Hän kertoo esitteessään olevansa "Pohjois-Euroopan ainoa hautakiviin erikoistunut suunnittelija". Jos näin on, niin sääli alaa. Hänen työnsä on nimittäin tosi halvan ja muovisen ja saippuaisen näköistä kitschiä, ja olisi vahinko, että nämä kivet yleistyisivät. Näin toivoo kuitenkin Hellman itse ja toteaa, että "mielestäni toisiaan muistuttavat hautakivirivistöt eivät kuvasta sitä yksilöllisyyden aikaa, jota nyt elämme. Toivon tämän näyttelyn tuovan esille, että vaihtoehtoja löytyy." Tässä esimerkkejä hänen vaihtoehdoistaan:
On itse asiassa täysin käsittämätöntä, että Hellman on saanut luvan tälle tuote-esittelylleen – mistään muustahan ei ole kyse. Tämä on sentään yksi Helsingin arvopuistoista. Oikein puistattaa tämän ajan kyyninen välinpitämättömyys kulttuurisia arvoja kohtaan. Sekin on vähän outoa, että näyttelyn suojelijana toimii Helsingin kaupunginmuseon tutkija Marja Pehkonen. Vähän harkintakykyä lisää, please.
Ja mitä niihin vaihtoehtoihin tulee, niitä niitä löytyy muuten ihan oikeiden ja plastisesti osaavien kuvanveistäjien joukosta. Esimerkkejä voi tarkastella vaikkapa Brita Nickelsin väitöskirjasta Hautamuistomerkki elämän ja kuoleman tulkitsijana. Heikki Häiväojan, Kain Tapperin ja Matti Peltokankaan tekemät hautamuistomerkit 1952–2002 (Yliopistopaino 2006). Heikki Häiväojan (s. 1929), Matti Peltokankaan (s. 1952) ja Kain Tapperin (1930–2004) lisäksi on muitakin osaavia ammattilaisia, esimerkiksi Pirkko Nukari (s. 1943) ja Pekka Pitkänen (s. 1950).
Herran tähden, että tulin jo uudestaan pahalle päälle. Mitenkähän saisin nyt unen päästä kiinni?
puhdasta kamalaa!
VastaaPoista