Perjantaina matkustin Mikkeliin ja Mikkelin taidemuseoon kahdestakin syystä. Menin tapaamaan amanuenssi Paula Hyvöstä neuvotellakseni joistain kuvanveistäjä Johannes Haapasalon (1860–1965) kipsiluonnosten lainaamisesta näyttelyyn, jota kuratoin Villu Jaanisoon (s. 1963) kanssa Galleria Sculptoriin elokuuksi. Toiseksi menin katsomaan japanilaissyntyisen mutta nykyään Saksassa vaikuttavan kuvataiteilija Hiroyuki Masuyaman (s. 1968) valokuvanäytelyä (26.3.–2.5.), joka oli saanut lisäaikaa (5.9. saakka) kuvanveistäjä Harry Kivijärven (1931–2010) näyttelyn peruunnuttua tämän kuoleman johdosta. Kirjoittaakseni Masuyamasta juttua Taide-lehteen. Oli minulla vielä kolmaskin asia: olisin tavannut Hyvösen kumppanin, tutkija (väitellyt futisfanittamisesta) ja valokuvataiteilija Harri Heinosen (s. ?) ja keskustellut hänen uudesta valokuvaprojektistaan, josta on tulossa näyttely Helsinkiin, mutta juna-aikataulut olivat sekaisin, ja minulle tuli aivan liian kiire takaisin.
Liki puoli vuotta on tietysti aika pitkä näyttelyaika, mutta olipa Mikkelille sattunut onnenpotku, että he olivat Masuyaman maailmalta löytäneet ja että kyseessä on näyttely, joka pitkän lisäajan mainiosti myös kestää. Itse asiassa näyttely on varsin terveellinen muistutus siitä, että Helsingin ukopuolellakin on taidemuseoita ja että nekin tekevät ihan omaa salapoliisityötään siitä, mitä maailmalta on löydettävisä. Tämä vierailu on Masuyaman ensiesiintyminen Suomessa. Nyt siis joukolla Mikkeliin!
Mukana näyttelyssä on sekä videoita että digitaalisesti työstettyjä valokuvia, joissa Masuyama on muun muassa koostanut sadosta ja sadoista valokuvista hitaalla ja vaivalloisella tekniikalla J.M.W. Turnerin (1775–1851) ja Caspar David Fiedrichin (1774–1840) maalausten kopioita. Olihan häkellyttävän hienoja! Tässä malliksi Friedrichin Jäämerta (1824) kuvaava konstruktio LED-valokaapissa. Se on koottu 780 valokuvasta, jotka Masuyama on ottanut muuten oululaisissa ja kemiläisissä maisemissa:
Tässä reproduktio Friedrichin originaalista:
Erotatteko öljymaalauksen ja sadoista digitaalisista valokuvanpalasista tehdyn koosteen? On tämä siis vähän vitsikästäkin. Mutta on Masuyamalta esillä muutakin. Tässä esimerkkinä yksityiskohta (oma huono kuvani) teoksesta, jossa hän kuvasi satoja kuvia eräästä saksalaisesta kukkivasta kirsikkapuusta (sakura) – joilla on siis Japanissa aivan erityinen kulttuurinen merkitys – viiden kuukauden ajan ja koosti tuloksista sitten yhden kuvan, jossa näkyy kirsikankukkien keväinen herääminen ja sitten nopea lakastuminen:
Matkalla takaisin Helsinkiin luin junassa vielä pienen näyttelyluettelon Turner- ja Friedrich-kuvista:
Hiroyuki Masuyama: Caspar David Friedrich – Joseph Mallord William Turner. Sfeir-Semler Gallery 2007. [Tekstit: Anna Grosskoplf, Carl Friedrich Schröer]
Kaksikielisessä (saksa ja englanti) luettelossa käydään läpi Masuyaman Friedrich- ja Turner-sarjat, reprotaan työt ja näytetään myös yksistyiskohtia kuvista. Schröerin taidefilosofinen johdanto taustoittaa Masuyaman työn käsitteellisiä ulottuvuuksia. Kiinnostava pieni luettelo.
***
Koko valtakunnan ja VR:n aikataulut olivat palatessakin sekaisin, ja niinpä seisoimme esimerkiksi jossain pöpelikössä Kouvolan lähistöllä ties kuinka kauan. Kun en muutakaan keksinyt, otin Masuyaman innoittamana junan ikkunasta ties kuinka monta kymmentä pöpelikkökuvaa, joista ajattelin tehdä Photoshopilla koosteen. Enhän minä sellaiseen koskaan jaksa ryhtyä. Kunhan mainitsen tämänkin seikan vain esimerkkkinä siitä, kuinka monella tapaa hyvä näyttely voi inspiroida katsojaa. Tässä yksi satunnainen pöpelikkökuva:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti