Ratikka vei vielä eilen päivän päättäviin avajaisiin. Pysäkillä yritin lukea Leo Tolstoin (1828–1910) keromusta 'Vanha Ruuna' , mutta paikalle osui performanssitaiteilija Heikki Mäntymaa (s. 1944), jonka kanssa eksyinkin puhumaan Harakan saaresta – taiteilijoiden paikasta, jonka kohtalo on viime aikoina puhuttanut. Ratikassa törmäsimme vielä Gun Holmströmiin (s. ?), kuvataiteilijaan joka on vuosia vaikuttanut muualla maailmalla mutta joka nyt on palannut Suomeen. Hän kertoi suunnnitelmistaan, muun muassa kolumbialaisystäviensä kanssa järjestettävästä näyttelystä:
Matkasimme Forum Boxiin, jossa oli Anni Laakson (s. 1961) ja Lena Séraphinin (s. 1962) näyttelyn The Value Beast (4.6.–2.7.) avajaiset.
Laakso on kuvanveistäjä, joka on käyttänyt toiseen kertaan kertakäytettävää materiaalia. En nyt ihan ymmärrä, miten hänen polyuretaaninsa ja pakkausmateriaalin täytteensä erityisesti "käsittelisivät ihmisen suhdetta tulevaisuuteen", mutta aika kummallista ja samalla vähän kiehtovaakin jälkeä hän on saanut aikaiseksi:
Ihan helposti avautuva ei ole Séraphinkaan, joka on käyttänyt videota ja valokuvaa. Teos Red Dawn, The Civilian Remake kuulemma pohjautuu "subliminaaliseen ilmiöön, näköhavaintooon, joka ei nouse katsojan tietoisuuteen mutta jolla siitä huolimatta voi olla alitajunnallisia seuraamuksia". Kuvalla ja äänellä toimivan, varsin vaikuttavan teoksen lähtökohta oli valokuva Helsingin pommituksista, joten minä ajattelin lähinnä pommituksissa kuollutta isoisääni.
Lähdin sitten näkemään unia, mutta en vieläkään tiedä, mitä alitajunnalleni tapahtui.
Taidan käydä näyttelyssä uudestaan, koska sen käsittelemä arvojen maailma ei minulle ihan auennut. Miten ihmeessä näyttely "kuvasi arvojen petomaista kykyä vaihtaa muotoaan ja piiloutua keskuuteemme näkymättöminä"?
hieno kuva! näin kiva on suomessa, eikä berliinissä;)
VastaaPoistat. G.H