Kirjailija Juha Vakkurin perustama Beninissä sijaitseva taiteilijaresidenssi ja kulttuurikeskus Villa Karo on täyttänyt kymmenen vuotta. Juhlan kunnikasi on Helsingin Taidehalliin rakennettu näyttely Huomenta Afrikka! (19.6.–11.8.) Villa Karossa vierailleiden kuvataiteilijoiden Afrikka-kokemuksista. Kävin näyttelyssä tiistaina 22.6. mutta vähän liian pikaisesti, että olisin saanut siitä kunnolla otetta. Olen pohjakoulutukseltani kulttuuriantropologi, ja tällaiset ei-eurooppalaiset viritykset herättävät minussa aina kriittisen antropologin, joka haistaa eurosentrityysstä ja pinnallista eksotismia vähän joka asiassa. Onneksi olen huomannut, että tämäkin on aika kliseistä. Ihmisen tulee saada käyttäytyä suoraan ja naiivisti vieraan kulttuurin visuaalisten elementtien kanssa – eivät ne ole pyhiä tai mene rikki. Eikä kaikki lainaaminen ole silkkaa riistoa. Oli itse asiassa hienoa nähdä, miten joidenkin taiteilijoiden kuva- ja etenkin värimaailma on rikastunut Beninin kokemusten myötä ja miten esimerkiksi suomalainen hillitty modernistinen värimaailma on rakoillut reunoiltaan. Jostain syystä tämä tuntuu koskevan erityisesti taidegraafikoita, kuten vaikkapa Anna Alapuro (s. 1953) ja Tapani Mikkonen (s. 1952). Vasemmalla Anna Alapuro ja oikealla puolisonsa Ilkka Väätti (s. 1955):
Teemu Mäki (s. 1967) lienee vähän ilkikurisesti ajatellut ikoneja ja Kazimir Malevitšia (1878–1935) ripustaessaan afrikkalaisnaisensa nurkkaan kuin ikonin tai Mustan neliön konsanaan:
Liekö tuo nyt niin järin hieno idea?
Mutta, kuten totesin, juoksin näyttelyn liian nopeasti läpi. Yritän palata sinne viekä kesän mittaan.
Huomenta Afrikka! Villa karo 10 vuotta. Villa Karon ystävät ry. 2010.
Näyttelyn yhteydessä julkaistu pitkulainen läpyskä on puolestaan ihan kauhea. Silkkaa paperintuhlausta olevan luettelon 1970-lukuista firmaesitettä muistuttava taitto on luokattoman huono, eikä ole mitään järkeä julkaista suttuisia ja toinen toistaan huonompia mustavalkovalokuvia taiteilijoista. Olisi laitettu mukaan edes jokunen taideteos. Siitähän tässä on kyse.
Jokainen taiteilija on saanut muutamalla lauseella kuvata kokemuksiaan, ja suurin osa on ollut ilmeisen piinan edessä yrittäessään keksiä jotain mielekästä sanottavaa. Vain harva on onnistunut. Yksi heistä on Jaakko Rönkkö (s. 1947), jonka sanat ovatkin varsin viisaita: "Monta kertaa kysytään, onko Afrikan taide vaikuttanut tekemiseeni. Muoto- ja värimaailmani ovat kuitenkin peräisin varhaisesta vieremäläiseen luontoon sulautumisesta. Matkustin Afrikkaan huomatakseni, että kokemus on jaettavissa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti