keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Näyttelykuvia 120: Brittimaalausta

Taidan aloittaa vähän hölmöllä tunnustuksella. Kävin tänään Gallery Kalhama & Piippo Contemporaryssa ensimmäistä kertaa elämässäni. Galleria on toiminut kaksi ja puoli vuotta, siellä on olut useita kiinnostavan tuntuisia näyttelyitä ja minä olen ammatiltani kriitikko. Tämä kumma yhtälö johtuu ehkä vähän naiivista boikotista, josta en kuitenkaan ole halunnut koskaan tehdä numeroa. Elcoteqin miljonääri Antti Piippo on edustanut minulle nykyaikaista kyynistä kapitalismia jotenkin rumimmillaan, enkä ole halunnut tukea hänen toimintaansa. Olen nyt kuitenkin ajatellut, että ei minun ehkä näin kannata toimia. On niitä galleriamaailmassa muitakin paskiaisia. Koko taidemaailmassa on siellä sun täällä paskiaisia. Tässähän pitäisi boikotoida vaikka mitä. Olen suotta jättänyt jopa kavereitteni näyttelyitä näkemättä. Ja muutenkin hyvää taidetta. Niin että se siitä boikotista. Sitä paitsi eiköhän Pilvi Kalhama tee tosissaan hyvää työtä. Ennustan kuitenkin, että ei Piippo kovin pitkään huonoa bisnestä tee. Voisin lyödä jonkun kanssa vaikka vetoa siitä, että onko galleriaa enää olemassa viiden vuoden kuluttua. 
No, oli miten oli, tänään menin sitten katsomaan uutta brittimaalausta, New British Painting (21.5.–8.8.). Lontoolaisen Zavier Ellisin ja Kalhaman kuratoima näyttely esittelee kuusi brittimaalaria ensimmäistä kertaa suomalaisyleisölle. Vähän vaatimaton näyttely kuitenkin oli. Uusi vähäeleinen figuratiivinen maalaus, joka lienee jonkinlainen vastaele herooiselle YBA-ilmiölle, jää kuivakkaaksi, vaikka mukana olisikin vähän pimpsankuvia, kuten Sam Jacksonin (s. 1977) pikkuruinen (15 x 15 cm) Vaginal Freedom 3:


Kokonaisuus oli sisäsiisti ja sellaisena herätti kysymyksen: Miksi näitä nyt piti varta vasten Suomeen tuoda?


Nyt asenteeni kuitenkin jäi vähän vaivaamaan. Jos siellä olisi näytetty Damien Hirstiä (s. 1965), olisin kuitenkin kysynyt, että pitääkö näitä samoja tähtiä joka paikkaan roudata. Ehkä oli siis sittenkin aika hauska nähdä brittiläisiä rivitaiteilijoita? On se joskus niin vaikeaa tämä taide-elämä.

5 kommenttia:

  1. Jännää, ettei ole galleriaa tai museota jossa pääosaa ei esittäisi ilmastointiputket tai lämpöpatterit;)

    VastaaPoista
  2. Hei,
    Kiitos hienosta blogista! Itse en tosin ymmärrä miksi galleriaa pitäisi boikotoida, jos mukana on liikemies. Eikö mesenointi nimenomaan edusta "epäkyynistä" puolta kapitalismissa? Ja jollainhan se lysti pitää kuitenkin maksaa...

    VastaaPoista
  3. totta, silloinhan pitäisi boikotoida myös muutamaa muutakin helsinkiläistä galleriaa (anhava, heino) ja museota (kiasma, amos andersson..).
    ja jos tälle linjalle kerran lähdetään, ihmettelen ettei kuitenkaan ole tuottanut tunnontuskia kirjoittaa kritiikkiä kauppalehteen.
    on surullista että ammattikriitikon henkilökohtaiset ennakkoluulot estävät taiteen katsomisen.

    VastaaPoista
  4. jatkan vielä edellisestä kommentistani ja boikotoinnista;
    tänään oli hesarissa juttua Kulttuuritehdas Korjaamosta ja sen rahoituksesta, joka koostuu sekä julkisesta että yksityisestä rahasta. Yksityinen raha on pääosassa ja tulee liikemies Raul Grünsteinilta, jonka suku on vaurastunut turkisbisneksellä.

    VastaaPoista
  5. Mistä lähtien taide on ollut muka jotenkin eettistä? Taidetta on aina tehty valtaapitäville ja rikkaille... Taiteella on aina ollut omat mesenaattinsa. Käy tutustumassa miten "oikea taidemaailma" toimii ja valita sitten uudestaan.

    VastaaPoista