torstai 24. maaliskuuta 2011

Ja taas seminaarielämää

Alkoi jo huolestuttaa, ettää loppuvatko nämä loputtomat seminaarit kesken. Edellisestä oli jo aikaa yli kaksi viikkoa. No, eilen pääsi taas tuolille kiemurtelemaan. Forum Boxissa oli FRAMEn järjestämä keskustelutilaisuus taidebiennaaleista ja kansallisesta edustuksesta. Vähän strukturoimaton keskustelu koostui siitä, että Jani Ruscica (s. 1978), Johanna Lecklin (s. 1972) ja Sasha Huber (s. 1975) kertoivat siitä, kuinka hyvin tai huonosti kohdelluiksi he olivat bienaaleissaan tulleet. Ja sitten FRAMEn taiteellinen johtaja Laura Köönikkä yritti vähän tarkentaa kysymyksillään. Mitään oikeaa keskustelua ikään kuin yleisemmin kiinnostavista aiheista – esimerkiksi juuri kansallisen edustamisen problematiikasta – ei koskaan päässyt syntymään.

 Näin taiteellisen otoksen sain kuitekin aikaiseksi Laura Köönikästä. Taustalla luettelo viime vuonna ns. tärkeissä – tästä biennaalien ranking-listasta yritin muuten turhaan nostaa esiin keskustelukysymyksen – biennaaleissa esiintyneistä suomalaistaiteilijoista.

Niinpä pääsin palaamaan aika nopeasti viereisen korttelin ravintola Salveen, jossa eräs taiteilijaystäväni, joka ei jaksanut lähteä tilaisuuteen, oli esittänyt kysymyksen: "Miten biennaalet poikkeavat venemessuista?" Ja eräs toinen taiteilijaystäväni pääsi sitten vastaamaan: "Niissä ei ole veneitä."
Itse asiassa minulle tuli keskustelutilaisuudessa aika vieraantunut olo. Onkohan tämä biennaalimaailma ollenkaan enää minun taidemaailmaani? Mutta sitten tuli Salvessakin vähän vieraantunut olo, kun muut olivat virittäytyneet jo aivan eri tasolle minun ollessani keskustelutilaisuudessa, niin että en löytänyt tarttumakohtia näihinkään tunnelmiin... Niinpä kävin alakerran kirpputorilla ja löysinkin käsittämättömän onnekkaasti juuri sieltä viikon hienoimman asian, Aretha Franklinin Atlanticin kauden ensimmäisen livealbumin Aretha in Paris (1968) alkuperäisenä vinyylinä:


Sitten kotiin kuuntelemaan. Bändi on vähän epävireinen, mutta Arethan vire on aivan huipussaan, joten pääsinpä vähäksi ajaksi koko taidemaailmasta eroon. Mahtava levy! Tässä Rollareiden Satisfaction.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti