Vähän sellaiseksi uusformalistiseksi kikkailuksi hänen visionsa kuitenkin mielestäni jäi. Tiettyä lumovoimaa kuvissa oli, mutta sitten heräsi kuitenkin kysymys siitä, että mitä ihmettä niistä pitäisi sitten ajatella – siis niin kuin niiden mieltä tai maailmaa paremmin ymmärtäen. Mutta toisaalta hänen oma kehittelyversionsa tietokoneesta, jonka kovalevy ei koskaan hajoa, oli aika riemastuttava. Ja tuo pikseliähky on nyt jonkinsortin helmikoristelua:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti