torstai 3. maaliskuuta 2011

Seminaarielämää, osa 3

Eilen tuli oltua viikon sisällä jo kolmannessa seminaarissa. Toimin moderaattorina Vapaan Taidekoulun 75-vuotisjuhlanäyttelyn yhteydessä järjestetyissä kahdessa keskustelutilaisuudessa Amos Andersonin taidemuseossa. Ensimmäinen käsitteli kauneutta ja toinen – siis eilinen – havaintoa. Tällainen tiedote siitä ilmestyi:  

Havainto – näkeminen – maisema

Paneeli- ja yleisökeskustelu Amos Andersonin taidemuseossa 2.3. klo 17.00–20.00.
Mitä ja miten taiteilija näkee katsoessaan ympäristöään? Miten maisema syntyy? Miksi joku kohde valikoituu aiheeksi? Miten merkitystasot kerrostuvat: miten taiteilija, tutkija ja katsoja katsovat sitä objektia, joka havainnon ja näkemisen kautta muuntuu teokseksi?
Suuressa havaintokeskustelussa mukana: 
Pekka Hepoluhta, taidemaalari, Vapaan Taidekoulun rehtori, jolle ulkoilmamaalarina tuntuu useimmiten riittävän paikka kuin paikka 
Hanna Johansson, FT ja Helsingin yliopiston taidehistorian dosentti, joka on väitellyt suomalaisesta maataiteesta 
Thomas Nyqvist, taidemaalari, jolla on useimmiten tapana hakeutua omituisiin paikkoihin, joita myös ei-paikoiksi kutsutaan
Moderaattorina toimii toimittaja ja kriitikko Otso Kantokorpi.

***

 Etualalta Pekka Hepoluhta, Hanna Johansson, Thomas Nyqvist.

Kolmikymmenpäisen yleisön avulla illasta muodostui suorastaan fantastinen. Taidemaalarit Pekka Hepoluhta (s. 1957) ja Thomas Nyqvist (s. 1955) avasivat tuotantoaan ja metodejaan hienosti ja Hanna Johansson syvensi keskustelua koko ajan sekä taidefilosofisiin että -historiallisiin suuntiin. Keskustelu lainehti aina pilvimaalari John Constablesta (1776–1837) nykytaiteeseen. Yleisö oli innokkaasti mukana, ja oli hauskaa huomata, että kaksi maalaria oli saanut paikalle muun muassa kaksi videotaiteilijaa, jotka osallistuivat innolla keskusteluun. Eija-Liisa Ahtilan (s. 1959) ja Marjatta Ojan (s. 1962) innokas läsnäolo tuntui senkin takia hyvältä, että toisinaan liikaa revitelty lajityyppien kuilu ei tuntunut kovinkaan vaikealta ylittää. 
Kertakaikkisen hieno ilta, jota juhlistettiin vielä parilla oluella tapahtuman jälkeen. Ja taiteilijahan on taiteilija olutlasin äärelläkin. Juan Antonio Muro (s. 1945) väänteli servietistä ohimennen hienon morsiuspuvun:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti