No, paljon iloisempaa oli tietenkin se, että itse näyttelykin oli vallan mainio. Jakkilan vaneerille hiilellä kuvattu lentävä lähipiiri oli vallaton, ja Valtakarin omakuvasarja suorastaan huikea. Vähän tarkoitushakuisesti jätin Jakkilan pari akvarellia pois kuvasta, sillä kyllä ne rikkoivat näyttelyn muuten tyylikästä ripustusta – meni jo vähän levottomaksi. Mutta muuten oli hieno näyttely – sellaista arjen vähäeleistä kauneutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti