Taidehistorioitsija Hanna Johansson kirjoittaa kauniisti Heli Hiltusen (s. 1960) Galerie Anhavan näyttelyn (10.3.–3.4.) tiedotekstissä: "Näkemisen ihme syntyy esteistä, täplistä, verhoista ja kyynelistä." Juuri jotain sellaista eilen vierailemani Hiltusen näyttely sisälsi. Herkästi ja tarkasti rakennettuja mutta kuitenkin salaperäisiä ja vähän outojakin kuvia ja kertomusten fragmentteja. Tosin joiltain osin olisi ehkä ripustusta voinut vähän harventaa, jota tehot olisivat tulleet paremmin esiin. Videoitakin oli mukana peräti kolme. Ja ainakin minua hieman haittaa se, että Hiltunen on vähän liikaakin leimautunut valokuvan ja maalauksen yhdistäjänä. Tulee välillä sellainen fiilis, että hänen niin kuin pitää aina tehdä näin.
Mutta kaunis näyttely se oli. Sainpas käyttää tätäkin sanaa ihan tarkoittaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti